Su 10.4. klo 18.00 Logomo, Kino-sali
När himlen rasar. 1972. Tuotanto: Filminor Oy. Ohjaus: Risto Jarva. Käsikirjoitus: Jussi Kylätasku, Risto Jarva, Antti Peippo, Peter von Bagh. Pääosissa: Erkki Pajala (toimittaja Olli Meri), Eeva-Maija Haukinen (lääkintävoimistelija Eila Tuomi), Matti Kassila (kansanedustaja Arvo Lamminpää). Ensi-ilta: 10.3.1972. Pituus/kesto: 2743 m / 100 min. Esitysformaatti: 35 mm. Ikäraja: K12.
Näytöksessä vieraana tutkija Olaf Möller.
Risto Jarvan ura katkesi traagiseen auto-onnettomuuteen, mutta hän teki melko lyhyessä ajassa 1960- ja 1970-lukujen vaihteessa merkittävän tuotannon.
Radikaaleimmillaan Jarva oli 1970-luvun alussa, jolloin syntyivät ankarat draamat Bensaa suonissa, Kun taivas putoaa… ja Yhden miehen sota. Elokuvista varsinkin kaksi viimeistä jäivät vaille katsojia, mutta ne ovat hienoja esimerkkejä siitä, miten yhteiskunnallinen sanoma puetaan elokuvaksi sanoman kärsimättä ylilyönneistä tai liiasta viihdyttämisen tarpeesta.
Kun taivas putoaa kertoo skandaalilehden toimittajasta (jonka esikuvana oli Hymy-lehden Veikko Ennala), joka tuhoaa elämänsä metsästämällä skuuppia kansanedustajan romanssista. Elokuva ei kuitenkaan käsittele pelkästään yksittäistapausta vaan nousee laajemmaksi kuvaukseksi yhteiskunnallisen moraalin puutteesta.
Kun taivas putoaa osoittaa myös Jarvan tyylitaituruuden. Elokuva on melodraama muista ohjaajan töistä poiketen, mikä oli yksi syy siihen, miksi päivälehtikriitikot suhtautuivat siihen torjuvasti. Elokuvan maine on kuitenkin kasvanut ja sen moraalinen kanta on osoittautunut pysyväksi. Jarva itse piti sitä parhaana työnään. (JN)