Pe 14.4. klo. 14.30 Logomo, Kino-Sali
1999. Tuotanto: Kinotar Oy. Ohjaus ja käsikirjoitus: Kanerva Cederström. Ensi-ilta: 3.9.1999. Pituus/kesto: 1585 m/ 58 min. Ikäraja: S. Esitysformaatti: 35 mm.
Vieraana ohjaaja Kanerva Cederström.
Kanerva Cederströmin Trans-Siberia (1999) on kuin Juho Kuosmasen Hytti nro 6:n isosisko: kummatkin kuvaavat junamatkaa Venäjän halki niin että ollaan melkein koko ajan sisällä junassa, satunnaisesti käydään tupakalla tai aseman kioskilla. Siinä missä Kuosmasen elokuva tuntuu lämminhenkiseltä kädenojennukselta kansojen välillä, Cederströmin dokumentti on esseistinen ja kriittinen katsaus Neuvostoliiton järjestelmän kammottavaan ilmentymään, Siperian vankileireihin.
Trans-Siberian temaattisen rungon muodostavat kahden leireille tuomitun ihmisen kirjoittamat kirjeet ja muistiinpanot. Toinen on vuonna 1965 Siperiaan lähetetty kirjailija Andrei Sinjavski, joka koosti vaimolleen lähettämistä kirjeistä romaanin Kuorosta kohoaa ääni (1973). Toinen taas on inkeriläinen Amalia Susi, joka tuomittiin kymmeneksi vuodeksi pakkotyöhön vuonna 1942. Susi kirjoitti muistiinpanonsa kankaanpaloille, jotka salakuljetettiin leiriltä ja löydettiin hänen kuolemansa jälkeen.
Cederström on kertonut, että teki elokuvansa voidakseen käsitellä niitä traumoja, jotka syntyivät, kun hän tajusi Neuvostoliiton propagandan harhan. Trans-Siberia on näin temaattista jatkoa taistolaisuutta ruotivalle dokumentille Lenin-setä asuu Venäjällä.
Ohjaaja on itse mukana vain kertojanäänenä, silti elokuvasta välittyy henkilökohtainen tunne. Jyrki Arnikarin kamera tallentaa matkustajien kasvoja kiinnostuneena, mutta välillä ikkunoista näkyvä maisema muuttuu melkein abstraktiksi. (JN)