La 4.9. klo 18.00

TYHJIÖ

Tyhjiö (2018) on erityislaatuinen tapaus Suomen elokuvakentällä. Kun elokuvasovitus Juho Jokelan Fundamentalisti-näytelmästä kariutui kielteisen rahoituspäätöksen myötä, ohjaaja Aleksi Salmenperällä syntyi palava halu tehdä jotain uutta ja erilaista. Näin lähti liikkeelle taiteilijuuden sieluntuskaa perkaava musta komedia, joka toteutettiin pienellä työryhmällä talkoovoimin muiden projektien lomassa. Lopputulos on omaperäisintä suomalaista elokuvaa hetkeen.

Mies (Tommi Korpela) istuu tietokoneensa ääressä. Näytöllä vilkkuu kursori ja tyhjä sivu. Viimeisimmästä kirjasta on vierähtänyt viisi vuotta, ja kustantaja hiillostaa uuden hengentuotoksen perään. Paineet ovat valtavat, epäilykset vielä valtavammat. Olivatko aiemmat saavutukset sittenkin vain hyvin käynyttä onnen kauppaa?

Samaan aikaan parisuhteen toinen osapuoli (Laura Birn) tekee nousujohteista uraa elokuvanäyttelijänä. Ovet kansainvälisille markkinoille ovat avautuneet, mutta millä hinnalla? Suomessa puhutaan naisnäyttelijöiden kapeista rooleista, mutta rajojen ulkopuolella samoihin työtehtäviin hypätään kahdesti kysymättä. Onnistuuko äitiyden ja uusien työmahdollisuuksien yhteen sovittaminen, kun ulkopuolelta koko ajan ennustetaan uran päättymistä?

Tyhjiö on kertomus menestyksen paineista, joiden keskellä horjuvat niin henkilökohtaiset periaatteet kuin avioliittokin. Kahden ihmisen välinen yhteys himmenee kuin sammuva liekki onnen aakkosia etsiessä. Turhautuminen ja katkeruus kylvävät kumpaakin. Mitä kaikkea menestyksen vuoksi on valmis uhraamaan?

Elokuva ammentaa tekijöidensä kokemusmaailmasta, mutta satiirin verhoon kietoutuen. Se tunnistaa itsesäälissä märehtivän keskiluokkaisen taiteilijan surkuhupaisuuden, mutta on myös ymmärtäväinen tätä kohtaan. Kun viihdeteollisuuden seksistiset käytännöt ja taloudelliset paineet luovat raamit uran rakentamiselle, ei menestyjää odota autuas onni sateenkaaren päässä. Peilistä katsoo lopulta pohjoiseen erakoitunut kyynikko, jonka polttoaineena toimii viina ja tupakka.

Tyhjiö on osoitus riippumattoman tuotannon voimavaroista, joita eivät ohjaa kaupalliset paineet tai kohdeyleisön tavoittelu – vaan ainoastaan rohkeus ja vapaus tehdä avoimen persoonallista elokuvaa. Neljä vuotta kestänyt intohimoprojekti päätyi lopulta nappaamaan mukaansa neljä Jussi-patsasta, joista kaksi tuli parhaan elokuvan sekä ohjauksen kategorioissa.

Sampo Bergman