To 2.9. klo 22.30
TALVIKKI

Laitilan Louhenlinnassa on muutaman viime vuoden ajan tehty Kalevalaan ja varsinaissuomalaiseen tarinaperinteeseen pohjautuvia näytelmiä, jotka on tuottanut Laitilan Kulttuurin tuki ry. Esityksissä osa tarinasta on kerrottu videoina, jotka on ohjannut turkulainen Lauri Löytökoski. Näistä videojaksoista valmistui vuonna 2017 Löytökosken ohjaama puolen tunnin mittainen mykkäelokuva Louhi, Pohjan noita. Kauhuhenkinen elokuva on myyty jopa ulkomaille, ja sitä on esitetty esimerkiksi Meksikossa genrefestareilla.

Vuonna 2019 Laitilassa esitettiin näytelmää Kullervon kirot, jonka oli käsikirjoittanut laitilalaissyntyinen mutta Turussa asuva kirjailija Marko Laihinen. Myös sen tarinaa kuljetettiin näyttämöllä osin videojaksojen voimin, ja jälleen kerran ne ohjasi Lauri Löytökoski.

Suomalaisen elokuvan festivaalilla saa nyt Turun ensi-iltansa videojaksoista valmistunut tunnin mittainen elokuva Talvikki (2021). Elokuvan maailmanensi-ilta on Laitilassa edellisenä päivänä. Näytelmässä nähtiin elokuvan osat yksi ja neljä, loput on tehty varta vasten elokuvaversiota varten. Elokuva myös loppuu eri tavalla kuin näytelmä.

Talvikki on kertomus Kalevalasta tutun Kullervon ankarasta lapsuudesta, mutta tarina ei kuitenkaan perustu yksi yhteen Kalevalan taruihin, vaan mukana on myös paikallista kertomusperinnettä. Rautakautiseen Kalantiin sijoittuva tarina alkaa Untamon ja Kalervon välisellä veljessodalla, jonka uhriksi pieni Kullervo-poika joutuu. Louhen tytär Talvikki suuttuu Kullervolle ja katkaisee tämän perintöveitsen. Kullervo viskaa veitsen palaset järveen, josta häntä nousee auttamaan mustiin pukeutunut Miekkanainen. Tämä taas kutsuu paikalle Tuonelan väkeä ja usuttaa nämä Talvikin kimppuun.

Tuonelaan liittyvissä kohtauksissa Löytökosken Talvikki leikittelee hienosti kauhuelokuvan mahdollisuuksilla, eikä elokuvaa voikaan suositella kovin pienille katsojille. Talvikin perään Tuonelaan lähetetään itse Väinämöinen, mutta hän ei olekaan Kalevalasta muistettu kaikenvoipa sankari.

Elokuvassa ei ole jämähdetty historialliseen patsasteluun, saati kotiseutumuseotaltiointiin. Kuvakerronnassa ja kompositioissa on jopa metallivideoiden tyyliä. Mykkyys tuo elokuvaan oman arkaaisen sävynsä. Kenenkään ei nähdä puhuvan repliikkejään, eikä elokuvassa kuulla edes kertojan ääntä. Talvikkia tekee mieli kutsua post-horror-ajan Kalevala-tulkinnaksi.

Talvikki ja sitä edeltänyt Louhi, Pohjan noita ovat elokuvia, jollainen Jari Halosen olisi pitänyt tehdä kömpelön ja selittelevän Kalevala – Uusi aika -filmin sijaan. Löytökosken ote myyttiseen aineistoon on runollinen, mutta konkreettinen.

Juri Nummelin