Pe 3.9. klo 13.45
SALPA

Salpa on elokuva 14-vuotiaasta änkyttävästä pojasta ja hänen kaipuustaan tulla nähdyksi ja kuulluksi. Se on kuvaus maailmasta, jossa ihmiset eivät ole toisilleen läsnä. Se ei ole vain syrjäytyneen pojan kasvutarina, sen universaali yksinäisyys ja turvattomuus koskettavat tänäkin päivänä.

Kotiopetukseen joutuva ja vaikeasta änkytyksestä kärsivä Henri (Elis Lindfors) etsii turvaa ja lämpöä, mutta hänelle lähin ihminen, isä (Eero Enqvist), ei kykene sitä antamaan eikä ymmärrä poikaansa. Henri puhuu ongelmitta vain hevostallin hevosille. Sietämättömäksi käyvä tilanne pakottaa hänet pyytämään apua tuntemaltaan hevoskouluttajalta (Elena Leeve).

Ohjaaja Zagros Manuchar on luottanut elokuvassaan rauhalliseen ja viipyilevään kerrontaan, niukkaan dialogiin, pitkiin unenomaisiin kuviin, valoihin ja varjoihin, vähäeleisyyteen ja hiljaisuuteen. Tämä ainutlaatuinen ilmaisu mahdollistaa hänen mukaansa muun muassa sen, että kuvien sijaan jokin katsojan mielessä alkaa liikkua saaden ajattelemaan. Manuchar sanoo: ”Kunnioitan elokuvan alkuaikoja, jolloin kameran tarkoitus oli tallentaa elämän ihmettä, hetkeä ja aikaa. Liikkuva kuva aamunsarastuksen kosteista lehvistä ja valon väreestä pystyy muistuttamaan meitä lapsuutemme ensimmäisistä olemassaolon tuntemuksista.”

Henrin tunnemaailmassa viipyilevä kerrontatapa saa katsojan elämään hänen kanssaan samat yksinäisyyden ja ulkopuolisuuden tunteet, mikä nykyisessä yhä nopeatahtisemmaksi käyvässä kuva- ja äänitulvassa on ilahduttavan poikkeava ratkaisu. Henriä esittävä Elis Lindfors (s.1997) on vaikuttava roolissaan yksinäisenä hapuilevana poikana. Häneen samastuu. Elokuva saa pohdiskelemaan aihetta, päähenkilöä, sanomaa, todellisuutta. Se, että elokuvan päähenkilöön samastuu ja hänen välittämänsä maailma imee mukaansa, ei ole itsestään selvää.

Salpa näyttää, kuinka vahva vallankäytön väline kieli on. Vaikka elokuva on myös ahdistava ja alakuloinen, se on toiveikas ja valoisa. Änkyttämisen voi rinnastaa muuhun vammaan tai ominaisuuteen, mihin tahansa, joka erottaa ja jonka vuoksi jää ulkopuoliseksi. Siksi(kin) Salpa on aina ajankohtainen elokuva.

Vuonna 2013 valmistunut Salpa on Zagros Manucharin (s. 1990) esikoiselokuva ja ensimmäinen pakolaisen tekemä pitkä elokuva Suomessa. Se perustuu tekijänsä omiin ulkopuolisuuden kokemuksiin. Manuchar tuli Suomeen Irakin Kurdistanista vuonna 1994 ollessaan neljävuotias. Hän kiinnostui teatterista ja runoudesta, myöhemmin elokuvien tekemisestä ja niiden mahdollisuuksista ylittää kielelliset ja kulttuuriset rajat. Hänen elokuviaan on palkittu ja esitetty useilla elokuvafestivaaleilla. Nyt Manuchar opiskelee Taideyliopiston Kuvataideakatemiassa.

Pilvi Meriläinen