Pe 3.9. klo 16.00

IKUISESTI SINUN

Pienten sormien jättämät tahrat auton ikkunalasissa ovat muistutus takapenkillä istuneesta lapsesta. Valon mukana ne muuttuvat välillä näkyviksi ja välillä jäävät piiloon varjoihin. Ikuisesti sinun (2011) pohtii niitä näkymättömiä ja monimutkaisia siteitä, jotka rakentuvat vanhempien ja lasten välille. Huostaanotto voi muuttaa suhdetta vanhempiin, mutta se ei katkaise sitä.

Ohjaaja Mia Halmeen Jussi-palkittu dokumentti Ikuisesti sinun lähestyy aihettaan kolmen tarinan kautta. Vastaanottokodissa huostaanoton synnyttämä tunnemyrsky on lapsilla ja nuorilla vielä tuore. He odottavat päätöstä siitä, palaavatko kotiin vai sijoitetaanko heidät perheeseen. Elokuvan kaksi muuta tarinaa käsittelevät sijaisperheessä asuvien nuorten elämää. Sisarukset Miko ja Mette ovat pitkän sijoitusjakson jälkeen palaamassa äitinsä luokse. Inka taas yrittää saada biologisen isänsä luvan ottaa sijoitusvanhempiensa nimen.

Mia Halme käsittelee aihetta sen vaatimalla hienovaraisuudella ja herkkyydellä. Kamera tallentaa hellävaraisesti vastaanottokodissa peiton alle piiloutuvat hiuskiharat, puuroa lusikoivat sormet ja arvet käsivarsissa. Kameran katse ei tungettele ja tietää, milloin kääntyä poispäin. Halmeen elokuvallinen tyyli on omaleimainen ja vailla vertaa suomalaisen dokumentin saralla. Hän löytää niukkuudesta ja tilasta liki runollista kauneutta ja osaa solmia sen tukemaan dokumenttiensa tarinaa.

Halmeen syvän ymmärtäväinen tapa tehdä dokumentteja edellyttää luottamusta tekijän ja kohteiden välillä, mikä mahdollistaa vaikeidenkin tunteiden käsittelemisen valkokankaalla. Sijoitusperheestä tulee paikka, jossa omia tunteita saa käsitellä avoimesti. Surua tai vihaa ei tarvitse piilottaa. Myös vanhemmat voivat toimia tukena toisilleen, sillä matka, jonka he jakavat, on yhteinen. Mikon ja Meten sijaisäiti Tuula muistuttaa Sarita-äitiä siitä, että oman perheen arjen vertailu toisiin ei ole hyväksi kenellekään. Kaikilla on ongelmia, ja tärkeämpää kuin niiden arvottaminen on niiden ratkaiseminen.

Ikuisesti sinun ei aseta biologisia vanhempia, sijaisperheitä tai sosiaalityöntekijöitä vastakkain. Se nojautuu ajatukseen perheiden muuttumiskyvystä ja laajenemisesta. Mitä isomman tukiverkon nuoret tulevaisuudelleen saavat, sitä turvallisemmin he voivat unelmiaan tavoitella.

Halmeen vahvuus elokuvantekijänä on hänen tapansa löytää vaikeisiinkin asioihin haikean toiveikas sävy, ja se näkyy myös muissa ohjaajan teoksissa. Elämä ei koskaan ole täydellistä tai valmista, mutta sen ei tarvitsekaan olla.

 

Emilia Koivumäki