La 5.9. klo 20.00. Vieraana tutkija Marko Home.

Pariisilaiset kahvilat ja puistot levittyvät nuorten näyttelijäopiskelijoiden eteen jättimäisenä olohuoneena. ”Viheltäjät” kuluttavat aikaansa kaupungin katuja kulkien ja haaveillen urasta teatterin lavalla tai elokuvissa. Norkoilemalla mahdollisten työpaikkojen läheisyydessä tai solmimalla suhteita vaikutusvaltaisiin kulttuurivaikuttajiin nuoret toivovat moninkertaistavansa mahdollisuutensa tulla löydetyiksi. Rakkaus taiteenlajiin elää vahvana, ja vaikka kuuluisuus houkuttelee, eivät mainosmaailman kautta löytyvät oikotiet puhuttele nuoria miehiä.

1960-luvun alun Viheltäjien Pariisi on samalla sekä moderni että viaton kaupunki. Kaukana siintävät vuoden 1968 opiskelijamellakat, mutta tunnelma koulussa on silti jo tiheän odottava. Vallankumous välkkyy taiteessa ja vapaassa rakkaudessa. Suvantokausi enteilee suuria muutoksia ja juhlii vanhojen mallien kaatumista.

Elokuva keskittyy Pierre Vilmondiin (Michel Strasberg), jonka päivät toistavat toisiaan tasaisen samanlaisina tyttöystävien vaihtuessa nopeassa tahdissa. Tuttuun arkeen tulee kuitenkin särö, kun mies tapaa sattumalta Catherinen (Maria Doniel). Kohtaaminen tarjoaa Pierrelle välähdyksen tavallisesta arjesta ja pakottaa punnitsemaan, mistä on valmis luopumaan uransa takia. Toteutuneista unelmista muistuttavat Pierren kollegat Jean-Claude Brialy ja Jean-Louis Trintignant, jotka ovat onnistuneet raivaamaan tiensä huipulle. Kunnianhimon liekkiä on vaikea sammuttaa, kun Pierre tajuaa, miten lähellä unelmiaan hän saattaa olla.

Kun Viheltäjiä kuvattiin, ranskalainen uusi aalto oli jo rantautunut Suomeen asti. Viheltäjien elokuvallisesta ilmaisusta välittyy ihailu ranskalaisia tekijöitä kohtaan, mutta Eino Ruutsalon tapa käyttää tuttuja elementtejä hakee omaa ilmaisuaan. Se ei kopioi vaan soveltaa. Komeassa kuvauksessa kauniit kompositiot nousevat kannattelevaksi voimaksi. Niissä on yhtä lailla viittauksia klassiseen ranskalaiseen maalaustaiteeseen kuin uuteen aaltoon. Ruutsalo onnistuu myös hienosti kuvaamaan pariisilaisia nuoria ilman eksotisoivaa katsetta ja rakentaen eheän maailman.

Ohjaaja-käsikirjoittaja Ruutsalon otteessa on hetkellistä keveyden tunnetta. Nuoruuden katoavaisuus näkyy uhmana ja tietoisuutena siitä, että kaikki voi olla hetkessä ohi. Viheltäjien nuoret näyttelijät hurmaavat välittömällä läsnäolollaan ja aikakauden elokuville harvinaisen luonnollisella replikoinnillaan. Tummien lasien takaa, savuke suupielessä maailmaa tarkastelevat nuoret yrittävät peitellä toiveikkuuttaan kyynisen kuoren alle, siinä koskaan täysin onnistuen.

Esittelyteksti Emilia Koivumäki


Viheltäjät (Les Siffleurs, Visslarna). 1964. Tuotanto: Eino Ruutsalo. Ohjaus, käsikirjoitus, kuvaus ja leikkaus: Eino Ruutsalo. Äänitys: Pentti Pietinen. Miksaus: Raimo Kiialainen. Musiikki: Kaarlo Kaartinen, Nathan Davis, Carlos M. Selva, Jacques Morineau. Näyttelijät: Michel Strasberg (Pierre Vilmond), Maria Doniel (Catherine Aron), Gilbert Reeb (Yves), Maurice Dalais (Alain), Jean-Claude Brialy (Jean-Claude Brialy), Pascale Petit (Pascale Petit), Jean-Louis Trintignant (Jean-Louis Trintignant), Claudine Coster (Claudine Coster, Robert Manuelin vaimo), René Simon (luennoitsija), Claude Viriot (elokuvakoulun johtaja), Paul Pavel (Guy), Robert Manuel (Robert Manuel Molière-kokoelman omistaja), Paul-André Therry (Paolo), Annie Jeanneret (Pierren ja Guyn ystävä), Anne Daumas (Françoise), Mireille Strasser (”Miss Parfum”), Maria Bourbon (tunnistamaton rooli), Nicole Darde (muskeleita ihaileva tyttö, Pierren ystävätär), Philippe Bastoni (tunnistamaton rooli), Daniel Vigne (yksi viheltäjiistä). Ensi-ilta: 4.12.1964 Helsinki (Kino-Palatsi, Sininen Kuu), Turku (Ritz). Pituus/kesto: 2230 m / 81 min. Esitysformaatti: DCP.

Alkukuvana: Kitka (Friktion). 1963. Tuotanto: Filminor Oy. Ohjaus ja käsikirjoitus: Risto Jarva. Kuvaus: Pentti Maisala. Kamera-assistentti: Martti Saarikivi. Leikkaus: Risto Jarva. Musiikki: Kari Rydman. Pituus/kesto: 260 m / 9 min. Esitysformaatti: 35 mm.