Pe 4.9. klo 14.30.

Ilmastonmuutos on ilmiö, joka pakottaa tarkastelemaan arkea ja yhteiskuntaa läpikotaisin. Kuluttamiseen ja kasvuun perustuvat ihanteet tulevat radikaalisti kyseenalaistetuiksi, jopa kumotuiksi. Näytöksen lyhytelokuvat kysyvät, miten tulla toimeen vähemmällä ja – lopulta – mitä jää jäljelle. Niiden tyylilaji ulottuu näyttävästä ihmisenjälkeisen ajan kuvittelusta tähän hetkeen ja jokapäiväisiin valintoihin. Liikutaan ruohonjuuritasolla monessakin mielessä.

Patrik Söderlundin Valtakunnat (2018) lähtee liikkeelle alkumerestä ja harppoo kahdessakymmenessä minuutissa aikakausien halki kohti tyhjyyttä ja tähtiä. Meitä voi houkuttaa kiinnittyä elokuvassa vilahtavan yksinäisen kalastajan tarinaan, mutta hänkin katoaa maisemasta pian ja vääjäämättä. Luonto lahottajineen kestää meitä pidempään.

Minna Suoniemen Practical Ecology (2018) palauttaa meidät kosmisista sfääreistä tiukasti arkeen. Suoniemen isä esittelee erilaisia tarvekaluja, joita hän on nikkaroinut materiaaleista, jotka muuten olisivat menneet hukkaan. Sohvan rungosta saa leikkuulaudan ja öljyvärimaalauksesta lintulaudan. Samassa kekseliäässä niukkuuden maailmassa operoivat zürichiläiset talonvaltaajat, jotka esittelevät sisustusratkaisujaan ja aarteitaan Maarit Suomi-Väänäsen Minispektaakkelit-sarjaan kuuluvassa osassa Squatting (2018).

Jonna Kinan Somnivm (2018) kuvaa Carraran marmorikaivoksia, jotka ovat myös italialaisen anarkistisen liikehdinnän historiassa keskeinen paikka. Kinan elokuvallinen työtaistelu on hienovaraista: ohjaaja on jälkituotannossa poistanut maisemasta melkein kaikki kaivostoimintaan viittaavat yksityiskohdat. Näin pääosaan nousee tuotteistamisen ja hyödyn sijaan itse marmorin pinta ja ornamentiikka.

Jukka Silokunnaksen Hei vaan! (2017) jatkaa Silokunnaksen pysäytyskuviin perustuvaa animaatiosarjaa, jossa tiivistetään lyhyeen aikaan suurikokoisten asioiden hajoaminen. Tällä kertaa osiin purkautuu tiensä päätteeseen tullut asuntovaunu. ”Pienenä matkustin paljon perheen kanssa. Katsoin asuntovaunun ikkunasta muuttuvaa maisemaa. Vasta vanhempana tajusin. Minä muutuin, ei maisema”, kuuluu Silokunnaksen arvoituksellinen teoskuvaus.

Esittelyteksti Tytti Rantanen


Valtakunnat. 2018. Tuotanto: Testifilmi Oy. Ohjaus ja käsikirjoitus: Patrik Söderlund. Kuvaus: Jussi Eerola. Äänisuunnittelu: Olli Huhtanen. Leikkaus: Mika Taanila, Jussi Eerola. Valosuunnittelu: Ville Väänänen, Tomi Lakonen. Musiikki: Max Savikangas. Tv-ensi-ilta: 4.12.2018 (Yle Teema & Fem, Uusi Kino). Ensi-ilta: 8.3.2019 Tampereen elokuvajuhlat. Kesto: 19 min. Esitysformaatti: DCP.

Practical Ecology. 2017. Ohjaus, kuvaus, leikkaus ja äänisuunnittelu: Minna Suoniemi. Esiintyjä: Teuvo Suoniemi. Kesto: 10 min. Esitysformaatti: DCP.

Minispectacles Squatting. 2018. Ohjaus, kuvaus ja leikkaus: Maarit Suomi-Väänänen. Äänisuunnittelu: Sami Kiiski. Online-leikkaus: Antris Bonsdorff. Kesto: 11 min. Esitysformaatti: DCP.

Somnivm. 2018. Ohjaus ja käksikirjoitus: Jonna Kina. Kuvaus: Ville Piippo. Äänisuunnittelu: Nicolas Becker, Maxence Dussere. Äänitys: Nassim El Mounabbih. Miksaus: Juan de Dios Magdaleno. Kesto: 12 min. Esitysformaatti: DCP.

Hei vaan! 2017. Ohjaus, kuvaus, leikkaus ja äänisuunnittelu: Jukka Silokunnas. Kesto: 1 min. Esitysformaatti: DCP.