Su 6.9. klo 19.00. Vieraana ohjaaja Markku Lehmuskallio.

Seitsemän laulua tundralta on kuin synteesi Markku Lehmuskallion pitkästä urasta kansatieteellisten ja luontodokumenttien tekijänä – ja 1990-luvulla alkaneesta yhteistyöstä nenetsitaustaisen Anastasia Lapsuin kanssa. Dokumentti ja fiktio yhdistyvät siinä saumattomalla tavalla.

Elokuva koostuu seitsemästä episodista, sekä kirjaimellisesti että kuvainnollisesti seitsemästä laulusta, joista ensimmäinen ja viimeinen ovat dokumentin luonteisia ja viisi keskimmäistä tarinallisia. Lapsuin kirjoittamat tarinat perustuvat osin hänen omiin ja hänen sukunsa kokemuksiin, osin legendoihin ja tarinoihin. Tekijät korostivat joka tapauksessa, että kaikilla tarinoilla on todellisuuspohja, mitä korostaa vielä se, että näyttelijät tulevat kukin omasta elämänpiiristään: ”nenetsi esittää nenetsiä, sovhoosin johtaja sovhoosin johtajaa, opettaja opettajaa, jokainen näyttelijä esittää itseään”, kertoi Lapsui elokuvan lehdistötiedotteessa.

Elokuvasta voi hahmottaa erilaisia historiallisia perspektiivejä. Yksi liittyy nenetsien ja neuvosto-venäläisen valtakulttuurin suhteisiin. Episodeista kaksi sijoittuu aikaan ennen sosialismin tuloa, loput taas ottavat mittaa Neuvostoliitosta.

Taustalla on joka tapauksessa jännite yhtäältä pohjoisen alkuperäiskansan omien elämäntapojen ja oman kielen ja toisaalta neuvostohallinnon yhtenäistämispyrkimysten ja venäjän kielen ylivallan välillä. Suhde ei kuitenkaan ole aina aivan yksioikoinen. Vaikka yhdessä episodissa venäläinen koulu vaikuttaa minuuden ja kulttuurin tuhoavalta rangaistukselta, toisessa saatetaan laulaa ylistyslaulua Leninille – joka kolmannessa taas näyttäytyy nenetsien elämää tuntemattomana uutena tsaarina.

Toinen ja vielä pidempi historiallinen perspektiivi koskee ihmisen ja luonnon pitkää suhdetta. Nenetsien perinteinen elämäntapa on ollut elämistä arktisen ympäristön ehdoilla, ja vaikka moderni aika tuo haasteita, tämän elämäntavan säilyttäminen tuntuu itsestään selvänä pohjavireenä. Elokuvissa on harvoin onnistuttu kuvaamaan ihmisiä niin elimellisenä osana luontoa ja maisemaa kuin Lehmuskallion ja Lapsuin mustavalkoisessa teoksessa. Äänimaailmakin elää luonnon ehdoilla: laulut sulautuvat hiljaisuuden, tuulen ja eläinten rakentaman äänimosaiikin osasiksi.

Seitsemän laulua tundralta ei ehkä kerännyt massayleisöjä elokuvateattereihin, mutta tunnustusta se sai sitäkin enemmän. Se palkittiin kotimaisella Jussilla vuoden parhaana elokuvana, ja se kiersi lukemattomilla kansainvälisillä festivaaleilla ja sai useita palkintoja.

Esittelyteksti Kimmo Laine


Seitsemän laulua tundralta (Sju sånger från tundran). 2000. Tuotanto: Jörn Donner Productions Oy, Giron-filmi Oy. Ohjaus: Markku Lehmuskallio, Anastasia Lapsui. Käsikirjoitus: Anastasia Lapsui. Kuvaus: Johannes Lehmuskallio. Äänisuunnittelu: Antero Honkanen. Leikkaus: Markku Lehmuskallio, Anastasia Lapsui. Lavastus: Anastasia Lapsui. Puvustaja: Anastasia Lapsui. Näyttelijät: Vitalina Hudi (Venga-suvun morsian), Lidija Okotetto (morsiamen äiti), Anatoli Hudi (Pepjasi Sadei, sulhanen), Ivan Japtik (morsiamen veli), Igor Hudi (morsiamen veli), Janina Serotetto (Sadein vaimo / morsiamen veli), Tajuda Hudi (Tesidan poika), Arkadi Laptander (Tesidan poika), Hadko Japtik (Tesidan poika), Viktor Pištšulin (”Partasuu”, venäläinen), Hatjako Jezangi (Hatšvali Hudi), Marija Pando (Hatšvalin vaimo), Andrei Pando (Hatšvalin poika), Verane Pando (Hatšvalin tytär), Sergei Zabenin (komissaari), Ivan Tusida (tulkki), Gennadi Puiko (laulaja / Habi Serako), Grigori Anaguritshi (Toho Pudana), Pjotr Tuboltsev (Antonov, piirisihteeri), Fjodor Kovganko (Ivan Ivanovitš Sidorov, miliisipäällikkö), Sergei Kotsherov (miliisi), Andrei Soljanov (miliisi), Nadezhda Volodejeva (Oljosja, leiriläinen), Nikolai Bykov (Ivan Fedosejevitš, puoluevirkailija), Valentina Vahnina (Danka Levantovitš (leiriläinen), Olga Sytnik (Milja Fast, sylilapsen äiti), Timur Sytnik (sylilapsi), Olga Antonen (Olja-täti, leiriläinen), Natalia Averjanova (Maša Tšornaja), Marija Shevtshenko (Ljuda Korhonen), Gennadi Konopatski (Ivan Pavelka), Oksana Tregubova (Salako Parko), Aleksandr Tibitši (Mohko). Ensi-ilta: 18.2.2000 Helsinki (Andorra 1). Pituus/kesto: 2460 m / 90 min. Esitysformaatti: DCP.