Pe 4.9. klo 18.00. Vieraana tutkija Marko Home.

Laituri on Eino Ruutsalon neljäs ja viimeinen pitkä näytelmäelokuva. Se on myös ohjaajalle tuttuun tapaan ”yhden miehen tuotanto”, jossa kuvataan esikoiskirjailijan kesäloman viettoa.

Boheemipiireissä pyörivän kirjailijan (Matti Ruohola) luovuus tyrehtyy. Hän vaihtaa maisemaa pääkaupunkiseudulta maaseudun rauhaan. Tekstiä alkaa syntyä, kun kirjailija lyöttäytyy yhteen aviomiestään pakoilevan naisen kanssa.

Päähenkilön porvarillinen ja vapaamielinen elämäntapa muuttuu ristiriitaiseksi kaupungin ulkopuolella. Elokuva piikitteleekin lehtien palstoilla tuolloin julkisuudessa paistatelleiden kirjailijoiden julkikuvaa.

Ruutsalon aiemmat elokuvat eivät vetäneet toivotusti yleisöä saleihin. Niinpä Laiturissa ohjaaja yritti kahta asiaa: aiempia elokuviaan ”maltillisempaa” näytelmäelokuvaa ja räväkkää markkinointia. Yleisöä houkuteltiin teatteriin lupaamalla murtaa ”seksivalli”.

”Rohkeampi” elokuva sai Suomessa samaan aikoihin muutenkin jalansijaa. Laiturissa peräti mainitaan nimeltä tuotannossa ollut ensimmäinen suomalainen nudistielokuva Väreitä.

Aistillinen ilmaisu jää elokuvassa kuitenkin lopulta varsin kesyksi. Seksivalli ei murtunut, eikä myöskään järin suurta menestystä tapahtunut. Mairittelevaa vastaanottoa elokuva ei saanut edes kriitikoilta.

Tuotteliaana taitelijana tunnetun Ruutsalon Laituri ei varmasti ole ohjaajansa parhaita, mutta tietynlainen oman aikansa kuva se viattomuudessaan ja vilpittömyydessään on. Hetkittäin aikalaiskriitikoiden parjaama ”tahaton koomisuus” näyttäytyy sekin tarkoitukselliselta huumorilta.

Ruutsalo ammentaa häpeilemättä 1960-luvun eurooppalaisen elokuvan muotivirtauksista, etunenässä Ranskan uudesta aallosta. Laituri on täynnä käsivaralla kuvattuja kohtaamisia ja vapaasti eteneviä tuokiokuvia. Kaikki elokuvan näyttelijät ovat taustaltaan amatöörejä.

Aika ei varsinaisesti ole ollut armollinen Laiturille, mutta sen merkittävyyttä voi puntaroida elokuvan tavasta kuvata pääkaupunkiseudun taidepiirejä ja tietenkin siitä, että pääosan esittänyt Matti Ruohola tekee elokuvassa myös ensimmäisen valkokangasroolinsa.

Laiturin heikon vastaanoton vuoksi Ruutsalo siirtyi dokumenttien, tilauselokuvien ja kokeellisten elokuvien pariin.

Esittelyteksti Juho Liukkonen


Laituri (Bryggan). 1965. Tuotanto: Eino Ruutsalo. Ohjaus, käsikirjoitus, kuvaus ja leikkaus: Eino Ruutsalo. Äänitys: Ensio Lumes. Leikkaus: Eino Ruutsalo. Puvut: Irma Karppanen. Musiikki: Kaarlo Kaartinen. Laulujen sanat: Eino Ruutsalo. Näyttelijät: Matti Ruohola (kirjailija Ilpo Härkölä), Ulla Markkula (Leena, Arton vaimo), Yrjö Tähtelä (Arto), Riitta Larjanko (Kaija, turistiopas, Ilpon tyttöystävä), Leena Valasmo (Pertin tyttöystävä), Tuuli Sahenkari (Jusan tyttöystävä), Kirsti Moberg (Kirsti), Tuula Lappalainen (Ilpon tuttava), Folke Schauman (Leenan isä, lääkäri), Saga Dahlstedt (Leenan äiti), Juha Soisalo (Jusa, taiteilija), Mikko Harjanne (Mikko, kitaransoittaja), Pertti Terho (Pertti), Ensi Hakkarainen (Ilpon tuttava), Aimo Paapio (kauppaneuvos), Kari-Juhani Tolonen (valokuvaaja), Pekka Haukinen (Pekka), Tapio Junno (Junnon Tapsa, kuvanveistäjä), Pirkko Nukari (Maija, kuvanveistäjä), Eeva-Maija Tyhtilä (boheemityttö), Juha Ruutsalo (poika kesähotellissa). Ensi-ilta: 26.11.1965 Helsinki (Maxim), Turku (Boston). Pituus/kesto: 2415 m / 89 min. Esitysformaatti: DCP.