La 5.9. klo 12.00. Vieraana tutkija Marko Home.

Hetkiä yössä on aiemmin kokeellisia lyhytelokuvia tehneen kuvataiteilija Eino Ruutsalon ensimmäinen pitkä elokuva. Se sai ensi-iltansa vanhan ja uuden kulttuurisessa murroksessa, jossa suomalainen elokuvateollisuus oli syvässä ahdingossa. Nuorten vihaisten miesten sukupolvi vaati kaavoihin kangistuneelta elokuvalta ajankohtaista yhteiskunnallisuutta sekä kerronnallista uudistumista ja taiteellista omaperäisyyttä. Hetkiä yössä on omaperäinen, kirjaimellisesti tekijänelokuva, sillä Ruutsalo on ohjaamisen lisäksi myös teoksensa käsikirjoittaja, lavastaja, kuvaaja ja leikkaaja.

Hetkiä yössä on lajityyppien ja jatkuvuuskerronnan konventioista vapaata, viitteellistä assosiaatioiden elokuvaa, joka karttaa miltei kaikkia perinteisiä kaavoja. Öiseen Helsinkiin johdattelevat auton kyydistä nähtävät kamera-ajot ja Unto Salmisen kertojanääni, joka elokuvan itsetietoisuutta painottaen toteaa yllättäen: ”Päätäni muuten koskee tämä loputon ajaminen.” Kun kertoja pääkivussaan katoaa, matkaamme irrallisissa tuokioiden ja tapahtumien vaihtelussa Uusi aamu -lehden mukana kohti aamua.

Elokuvan näyttelijät ovat pääosin amatöörejä. Kohtaamme nuoret rakastavaiset, porttia etsivän miehen, rikollisia, jumalasta puhuvat, puussa istuvat pikkupojat, kitisevää kärryä vetävän lehdenjakajan sekä Yrjö Tähtelän näyttelemän Kristukseen vertautuvan yövartijan. Henkilöiden välille syntyy satunnaisia yhteyksiä, mutta kaikki tuntuvat päästelevän aforistisia repliikkejä toistensa ohi.

Hämärien kuvien assosiaatiomaisesti poukkoilevaa kerrontaa korostavat dialogin muodon ohella erityisesti yllättävät kuvakulmat ja Osmo Lindemanin satunnaisuutta tehostava kokeellinen musiikki. Elokuva-Aitassa (22/1960) Ruutsalo totesi tekeillä olevasta elokuvastaan näin: ”Mikään ei ole kiinteää tai valmista. Kaikki leijuu ja saa uusia muotoja.”

Aikalaiskritiikissään Martti Savo näki Ruutsalon perinteistä juonielokuvaa ja kerronnan jatkuvuutta välttävän elokuvan kokeellisuuden kapinallisena vastareaktiona aikansa elokuvatuotannon ankeudelle. Katsojalta paljon vaativa, selvästi vuoden muusta elokuvatarjonnasta poikkeava teos ei kummoista menestystä tuottanut. Ensi-iltakierroksella Hetkiä yössä nähtiin syksyllä 1961 Helsingissä ja Tampereella sekä keväällä 1962 Turussa. Näytäntöjä elokuvalle kertyi yhteensä vain kolmetoista.

Esittelyteksti Tommi Römpötti


Hetkiä yössä (Stunder i natten). 1961. Tuotanto: Eino Ruutsalo. Ohjaus, käsikirjoitus, lavastus, kuvaus ja leikkaus: Eino Ruutsalo. II-kuvaus: Pentti Pietinen. Äänitys: Heikki Laakkonen. Musiikki: Osmo Lindeman. Näyttelijät: Yrjö Tähtelä (yövartija, ”Kristus”), Irja Myllylä (nuori rakastavainen), Lauri Haapanen (nuori rakastavainen), Teuvo Mertens (vankikarkuri), Aila Kokkila (synnyttävä nainen), Kaarlo Juurela (synnyttävän naisen mies), Mojo Parikka (Ofelia), Väinö Marttinen (lämmittäjä), Aune Sjöroos (lehdenjakaja), Severi Seppänen (roistopomo), Aune Hytönen (katunainen), Armas Kauhanen (mies, joka etsii porttia), Raija Sinkkonen (itkevän lapsen äiti), Crister Häkkinen (2. poika puussa), Juha Ruutsalo (1. poika puussa), Arvo Summanen (ryöväri), Yrjö Ruutu (ryöväri), Unto Salminen (kertoja). Ensi-ilta: 25.8.1961 Helsinki (Astra-Studio), 3.4.1962 Turku (Kino-Palatsi). Pituus/kesto: 2230 m / 82 min. Esitysformaatti: 35 mm.