Su 6.9. klo 11.00. Vieraana elokuvaohjaaja ja Peippo-tutkija Ville Suhonen.

Antti Peippo (1934–1989) on suomalaisen dokumenttielokuvan ja laajemmaltikin elokuvan suuri tuntematon. Hän oli lupaava kuvataiteilija, joka siirtyi Risto Jarvan luottokuvaajaksi ja ponnisti edelleen ohjaajana esseedokumentin mestariksi. Peippo ohjasi yhden pitkän näytelmäelokuvan, Antti Litjan tähdittämän Ihmemiehen (1979).

Viapori – Suomenlinna (1972) oli Antti Peipon ensimmäinen dokumenttiohjaus. Peippo asui siihen aikaan Suomenlinnassa, mutta liikkui siellä kuin luova turisti. Kun virallinen Suomenlinna on värikylläinen ja kaunis, Peipon Suomenlinna on mustavalkoinen, visuaalisesti synkkä ja ankea, totalitarismin ja pakkovallan monumentti. Elokuva palkittiin dokumentti-Jussilla.

Vaikutteet lyhyiden dokumenttiklassikoiden tekijöihin ovat selvät esikoiselokuvasta lähtien: Jean Vigo (Nizzasta puheenollen), Luis Buñuel (Las Hurdes), Georges Franju (Hôtel des Invalides), Alain Resnais (Yö ja usva) ja Chris Marker (Lettre de Sibérie).

Historian varjokuvat ovat keskiössä Peipon lyhyissä mestariteoksissa Graniittipoika (1979) ja Seinien silmät (1981). Ne kertovat Suomen hiljaista historiaa, siitä kuinka sodan jäljet kätkevät inhimillisen kokemuksen kansakunnan syvissä kerrostumissa.

Graniittipoika on pinnaltaan elokuva Wäinö Aaltosen veistämästä patsaasta. Elokuvan ainoa teksti valaisee Peipon näkökulmaa: vuonna 1917 syntynyt poika jää orvoksi 1918 sodassa ja kuolee toisen maailmansodan taistelukentillä. Peippo ei anna valmista tulkintaa eikä selitä mitään alun planssia lukuun ottamatta.

Seinien silmissä ”nyky-Helsingin fasadit ja kadut kantavat itsessään pommitusten arpia, jotka täyttyvät elokuvassa sodan uutisfilmikudoksen todistusvoimalla”, kuten Ilkka Kippola on asian ilmaissut. Ohjaaja tuntuu sanovan, että historia on läsnä nykyhetkessä, mutta se on näkymätön. Jos osaa katsoa patsaiden luodinreikien ja pienten jälkien ja johtolankojen kautta, löytää menneisyyden.

Peippo testasi ja sovitti määrätietoisesti kompilaation estetiikkaa lyhyen elokuvan puhtaaseen muotoon. Voice overin puuttuminen on merkki alkavasta postmodernista suuntauksesta.

Graniittipoika sai kunniamaininnan Tampereen elokuvajuhlilla, Seinien silmät valtion elokuvapalkinnon.

Peipon tunnetuin, palkituin ja tärkein elokuva on 1989 valmistunut Sijainen, jossa parantumatonta syöpää sairastava ohjaaja purkaa oman henkilöhistoriansa kautta koko sodan traumatisoiman kansakunnan myytin. Sellaista ei ollut aikaisemmin tehty Suomessa. Elokuva on suoruudessaan hätkähdyttävä, joidenkin mielestä jopa julma syyllistäessään tekijän kuollutta äitiä.

Sijainen aloitti Suomessa henkilökohtaisten dokumenttielokuvien aikakauden. Se palkittiin Tampereen elokuvajuhlilla kotimaisen kilpailun pääpalkinnolla ja Risto Jarva -palkinnolla sekä moneen otteeseen myös ulkomailla.

Näytöksen päättää toisenlainen sukellus menneisyyteen. Kesällä 1974 Antti Peippo kuvasi neljä rullaa filmiä, ja kirjoitti niiden päälle sanan: turisti. Eero Tammi ja Juha-Veli Äkräs ovat tehneet tästä äskettäin löydetystä materiaalista arvoituksellisen aikamatkan Suomenlinnaan, joka on samalla kunnianosoitus Peipon tuotannolle.

Esittelyteksti Ville Suhonen


Viapori – Suomenlinna. 1972. Tuotanto: Filminor Oy. Ohjaus: Antti Peippo. Käsikirjoitus: Antti Peippo. Kuvaus: Antti Peippo. Äänitys: Timo Linnasalo, Matti Kuortti. Leikkaus: Antti Peippo, Timo Linnasalo. Selostusteksti: Antti Peippo, Elias Härö. Selostaja: Elias Härö. Ensi-ilta: 25.2.1972 Helsinki (Cinema). Pituus/kesto: 627 m m / 23 min. Esitysformaatti: 35 mm.

Graniittipoika. 1979. Tuotanto: Verity Films Ky. Ohjaus: Antti Peippo. Käsikirjoitus: Antti Peippo, Olli Soinio, Pekka Aine, Marjaleena Virtanen. Kuvaus: Antti Peippo, Pekka Aine. Äänitys: Olli Soinio, Matti Kuortti. Musiikin äänitys: Paul Jyrälä. Leikkaus: Juho Gartz. Musiikki: Heikki Valpola. Tv-ensi-ilta: 8.3.1980 YLE TV1. Pituus/kesto: 290 m / 10 min. Esitysformaatti: 35 mm.

Seinien silmät. 1981. Tuotanto: Verity Films Ky. Ohjaus: Antti Peippo. Käsikirjoitus: Antti Peippo, Lauri Anttila. Kuvaus: Antti Peippo, Niilo Helander (1943–1944 materiaali). Äänisuunnittelu: Timo Linnasalo. Leikkaus: Timo Linnasalo. Musiikki: Heikki Valpola, Antti Hytti. Ensi-ilta: 1981 Tampereen elokuvajuhlat. Pituus/kesto: 240 m / 9 min. Esitysformaatti: 35 mm.

Sijainen. 1989. Tuotanto: Verity Films Ky. Ohjaus: Antti Peippo. Käsikirjoitus: Martti Siirala, Antti Peippo. Kuvaus: Antti Peippo. Äänitys: Timo Linnasalo. Leikkaus: Anne Lakanen. Näyttelijät: Jukka-Pekka Palo (kertoja). Ensi-ilta: 24.3.1989 Helsinki (Diana). Pituus/kesto: 665 m / 25 min. Esitysformaatti: 35 mm.

Antti Peippo – turisti.2020. Ohjaus: Eero Tammi ja Juha-Veli Äkräs. Kesto: 8min. Esitysformaatti: DCP.