VIIKON TYTTÖ su 14.4. klo 12

”Se oli sellaista edesvastuuttomien perhosten elämää.” Kalatehtaalla työskentelevä Raija (Lea Joutseno) yrittää vakuuttaa ystävälleen, että hänestä on tullut yhteiskunnallisesti tiedostava ihminen, jonka kiinnostus tansseihin ja missikilpailuihin on mennyttä elämää. Niiden paikan ovat nyt vieneet lukupiirit ja erityisesti niiden jälkeiset pitkät keskustelut, joiden pariin häntä on innostanut läsnäolollaan työnjohtaja Antti Ahola (Tauno Palo).

Yhteiskunnalliset ihanteet lentävät syrjään, kun Antti ei eräänä iltana saavu lukupiiriin ja kun yllättäen Raija löytää itsensä Tanssipalatsin lavalta kruunattuna ”Viikon tytöksi”.

Ohjaaja Valentin Vaalan, näyttelijä ja käsikirjoittaja Lea Joutsenon sekä kirjailija ja käsikirjoittaja Kersti Bergrothin viimeiseksi yhteistyöksi jäänyt Viikon tyttö ei käsittele kolmikolle tuttuun tapaan rikkaiden perijättärien edesottamuksia heidän omasta näkökulmastaan. Sen sijaan elokuvan sankaritar on seurapiirien kiintotähdeksi nouseva kalatehtaantyttö.

Kolmikon aiemmissa elokuvissa, kuten Tositarkoituksella (1943) tai Dynamiittityttö (1944), sankarittaret ovat voineet paljastaa henkilöllisyytensä kovan paikan tullen ja palata takaisin mukavaan elämäänsä. Viikon tytön vastentahtoisella tuhkimolla ei ole samaa valinnanvaraa ja hänen on tasapainoiltava kaksoisroolinsa kanssa säilyttääkseen työpaikkansa.

Erityisen innokkaasti Raijalle uusia ovia availemassa on tehtaanjohtajan poika Kristian (Tapio Nurkka), joka ei välitä Raijan työajoista kaapatessaan hänet mukaansa lounaalle. Menetetyt tunnit työmaalla vaarantavat Raijan työpaikan, mutta hän ei uskalla kieltäytyä korkeammalta taholta tulevista kutsuista. Kristianin lähentely-yritykset ovat päälisin puolin kilttejä, mutta sinnikäs mies ei taivu kuulemaan kieltäytymisiä. Viikon tyttö kierteleekin ansiokkaasti seksuaalisen häirinnän harmaita rajapintoja tavalla, joka tekee elokuvasta yhä ajankohtaisen.

Vaalan, Joutsenon ja Bergrothin (nimimerkillä Tet) yhdessä käsikirjoittama Viikon tyttö on täynnä valpasta ivailua, joka osuu niin tabloidimediaan kuin julkisuutta ihannoiviin seurapiireihin.

Raijan meteorimainen nousu seurapiirien tähdeksi on juorulehtien ja väärinkäsitysten rytmittämä. Sokeasti painettuun sanaan uskovien hienostorouvien medialukutaito joutuu koetukselle, kun Raija päättää katsoa, kuinka uskomattomiin mittoihin hän pystyy mediakuvaansa venyttämään. Onkin kiinnostavaa, että juuri Raijan pinnalliseksi parjaamat missikilpailut tarjoavat yllättäen hänelle uuden näkökulman ympäröivään maailmaan ja sitä ylläpitäviin rakenteisiin.

Esittelyteksti Emilia Koivumäki

Viikon tyttö (Flickan för veckan). 1946. Tuotanto: Suomi-Filmi Oy. Ohjaus ja leikkaus: Valentin Vaala. Käsikirjoitus: Valentin Vaala, Lea Joutseno. Dialogit: Tet (Kersti Bergrothin taiteilijanimimerkki). Kuvaus: Eino Heino. Ääni: Harald Koivikko. Lavastus: Erkki Siitonen. Musiikki: George de Godzinsky. Näyttelijät: Lea Joutseno (Raija Lehto), Tauno Palo (työnjohtaja Antti Ahola), Rauha Rentola (Irma, ”Imppa”), Tapio Nurkka (ylioppilas Kristian Tupanen), Reino Valkama (teollisuusneuvos Fabian Tupanen), Dagi Angervo (teollisuusneuvoksetar Titti Tupanen), Pentti Viljanen (”maisteri” Pupu Ojanen), Uuno Laakso (Viikon tyttö -kilpailun kuuluttaja), Anna-Liisa Hämeensalo (konttoristi Terttu Mökönen), Emma Väänänen (Annabella, Puuterirasian toimittaja), Kaarlo Halttunen (Yrjö), Tyyne Haarla (1. rouva), Salli Karuna (2. rouva), Gundel Henrikson (3. rouva), Arna Högdahl (vuorineuvoksetar), Enni Rekola (Emma alias Pola, Tupasten sisäkkö), Edvin Ingberg (valokuvaaja Jysä). Ensi-ilta: 16.8.1946 Helsinki (Kino-Palatsi, Ritz), Turku (Kino-Palatsi). Pituus/kesto: 2400 m / 88 min. Esitysformaatti: DCP.

Alkukuvana: Mitä on Suomi-Filmi? 1939. Tuotanto: Suomi-Filmi Oy. Ohjaus, käsikirjoitus ja selostus: Turo Kartto. Kuvaus: Felix Forsman. Esiintyjät: Risto Orko, Hannu Leminen, Charles Bauer, Uno Pihlström, Helena Kara, Ville Salminen, Pertti Kuusela, Valentin Vaala, Rakel Linnanheimo. Pituus/kesto: 450 m / 16 min. Esitysformaatti: DCP.