VIHREÄ KULTA su 14.4. klo 14

Suomen metsät ovat täynnä vihreää kultaa. Toisille metsät merkitsevät taloudellista turvaa, toisille ne merkitsevät elämää. Juhani Tervapään eli Hella Wuolijoen kirjoittamassa Vihreässä kullassa asettuvat vastakkain juurikin nämä kaksi näkemystä. Rikkaiden kaupunkilaisten pohtiessa, miten metsistä saadaan irti maksimaaliset voitot, nauttivat niiden varjoissa työtätekevät majesteettisia korkeuksia kohti nousevien honkien hiljaisuudesta ja rauhasta.

Kosmopoliittisten seurapiirien tähtenä tunnetun Kristine Bergmanin (Hanna Taini) suonissa virtaa neulasia. Matkustelu ympäri Eurooppaa ei poista kaipuuta, jota hän tuntee synnyinseudulleen Lappiin ja sen metsien siimekseen. Miehensä vuorineuvos Bergmanin (Sven Relander) neuvotellessa kauppoja Kristine lähtee tutustumaan metsätyömaihin oppaanaan ylimetsänhoitaja Suontaa (Olavi Reimas). Suontaa suhtautuu aluksi epäillen rooliinsa vuorineuvoksettaren viihdyttäjänä mutta huomaa pian, että heitä yhdistää sama rakkaus luontoon – eikä Kristine emmi käydä käsiksi raskaaseenkaan työhön!

Kaksikko kohtaa toisensa ensimmäistä kertaa jäisen järven rannalle odottamaan jätetyssä reessä. Yö ympäröi heidät pimeällään. Nähdäkseen seuralaisensa kasvot Suontaa sytyttää hetken ajaksi tulitikun, joka paljastaa Kristinen uhmaavan katseen ja liekin valossa väräjävät silmäripset. Rikkoakseen pimeyden valaisee myös Kristine puhekumppaninsa kasvot, ja näkee häntä valppaasti tarkastelevat silmät. Aukean taivaan alla koettu lyhyt kohtaaminen sitoo heidän kohtalonsa auttamattomasti toisiinsa.

Lapin jylhät maisemat piilottavat nämä kaksi ihmistä muun maailman katseilta. Järkiavioliittojen velvoitteet tuntuvat loittonevan, kun rakkaus luonnonvoiman tavoin tiukentaa otettaan pariskunnasta. Toisin kuin Wuolijoen näytelmässä, Kristine ei ole Valentin Vaalan filmatisoinissa äiti, joten hänen ainoa siteensä vanhaan elämään on onneton avioliitto. Rakkaustarinan esteitä on filmatisoinnissa siloteltu, mutta siitä huolimatta Kristinen valinnoissa on avointa uhmaa, joka hätkähdyttää yhä.

Komeat metsät ja koskemattomat luminietokset luovat eksoottisen kuvan Lapista. Vaala löytää lumivaippaan verhoutuneesta metsästä saman eleganssin kuin tyylikkäiden seurapiirien pukuloistosta. Filmatisointi antaa tarinalle mahdollisuuden poistua salongeista ja nähdä Wuolijoen maalailema myyttinen metsämaisema. Vihreässä kullassa metsä on elävä ja hengittävä olento, joka todistaa hiljaa Kristinen ja Suontaan rakkaustarinaa.

Esittelyteksti Emilia Koivumäki

Vihreä kulta (Grönt guld). 1939. Tuotanto: Suomi-Filmi Oy. Ohjaus ja leikkaus: Valentin Vaala. Käsikirjoitus: Valentin Vaala, Juhani Tervapää (Hella Wuolijoen pseudonyymi), Ossi Elstelä. Kuvaus: Armas Hirvonen. Äänitys: Pertti Kuusela. Naamiointi: Aarne Kuokkanen. Musiikki: Felix Krohn. Näyttelijät: Hanna Taini (vuorineuvoksetar Kristine Bergman), Olavi Reimas (ylimetsänhoitaja Suontaa), Sven Relander (vuorineuvos Gustav Bergman), Topo Leistelä (metsänhoitaja Klinkman), Kosti Aaltonen (metsätyönjohtaja Virkkula), Lea Joutseno (rouva Alma Suontaa), Arvi Tuomi (vuorineuvos Cederlöv), Eero Leväluoma (insinööri Sarma), Aino Lohikoski (rouva Sarma), Elsa Rantalainen (tohtorinna Fanny Aromaa), Gerda Ryselin (rouva Sarén), Vilho Auvinen (Lehtinen). Ensi-ilta: 15.10.1939 Helsinki (Kino-Palatsi), Turku (Kino-Palatsi). Pituus/kesto: 2350 m / 86 min. Esitysformaatti: DCP.