”MINÄ ELÄN” su 14.4. klo 10

Alexis Stenvall (1834–1872), taiteilijanimeltään Aleksis Kivi, oli Suomen ensimmäinen ammattikirjailija ja suomenkielisen romaanitaiteen pioneeri. 1900-luvun alkupuoliskolla Kivi nostettiin kansalliskirjailijan asemaan, mutta elinaikanaan hän kärsi sekä aineellisesta puutteesta että aikalaisten ymmärtämättömyydestä.

Teemu Keskisarjan tuoreessa Kivi-elämäkerrassa kirjailijan nälkätaiteilijamaine tosin kyseenalaistetaan. Historioitsijan mukaan Kivi ei suinkaan ollut niin päähänpotkittu reppana kuin aiempi historiankirjoitus on antanut ymmärtää. Niin tai näin, Kiven elämässä oli lukuisia vastoinkäymisiä, ja hän oli kuollessaan vasta 38-vuotias.

Ensimmäinen Aleksis Kivestä kertova elokuva, Ilmari Unhon ohjaama ”Minä elän”, ilmestyi vuonna 1946. Elokuvan käsikirjoitti Elsa Soini, joka oli kirjoittanut Kivestä näytelmän jo 1934. Viipurissa esitetyn näytelmän pääosan näytteli Unho. Elsa Soini tunnetaan myös Suomisen perhe -kuunnelmien ja -elokuvien käsikirjoituksista, jotka hän teki nimimerkillä Tuttu Paristo yhdessä Seere Salmisen kanssa.

Elämäkertaelokuvat olivat sotien jälkeisessä Suomessa vielä harvinaisia. Aleksis Kivestä kertova elokuva sai valtiovallalta verovapauden; olihan kyse kansallisesti merkittävästä aiheesta, ja elokuvaa haluttiin näyttää myös koululaisille. Suomi-Filmi pyysi elokuvantekoon asiantuntija-apua viisi vuotta aikaisemmin perustetusta Aleksis Kiven Seurasta, ja seura nimesi professori Viljo Tarkiaisen luennoimaan kuvausryhmälle.

Elokuvaa kuvattiin autenttisilla tapahtumapaikoilla Nurmijärvellä ja Tuusulassa. Siuntion Fanjunkarsiin, missä Kivi kirjoitti valtaosan tuotannostaan, ei kuitenkaan päästy kuvaamaan, sillä se sijaitsi Neuvostoliitolle vuokratulla alueella.

Kiihkeää ja riutuvaa Kiveä näytteli Rauli Tuomi, joka sai Jussi-palkinnon parhaasta miespääosasta. Lavantaudista, aliravitsemuksesta ja lopulta myös mielisairaudesta kärsinyt kirjailija sai ylläpidon ja kirjoitusrauhan Charlotta Lönnqvistin luona. Lönnqvistiä näytellyt Salli Karuna sai Jussin parhaasta naissivuosasta.

Teemu Keskisarjan mukaan Aleksis Kivi oli taitava verkostoituja, ja elokuvassa nähdään lukuisia 1800-luvun merkkihenkilöitä, joihin köyhä räätälinpoika loi jonkinlaisen suhteen. Mukana ovat esimerkiksi Kiveä tukeneet J. W. Snellman, Elias Lönnrot ja Fredrik Cygnaeus sekä kirjailijan häijyin kriitikko, professori August Ahlqvist.

Ilmari Unhon ohjaus, Uno Pihlströmin kuvaus ja Elle Hongiston leikkaus ovat taiteellisesti kunnianhimoisia, mikä tulee erityisesti esiin Kiven fantasiamaailman kuvauksessa. Kirjailija kokee luomansa henkilöhahmot hyvin todellisina, samoin kuin kintereillä kulkevan kuoleman. Lopun lähikuvat Kiven riutuneista kasvoista tuovat mieleen Carl Theodor Dreyerin marttyyriestetiikan Jeanne D’Arcin kärsimyksessä (1928).

Ylistävät aikalaisarviot saanut ”Minä elän” oli ilmestymisvuotensa toiseksi katsotuin elokuva; sen edelle meni vain Valentin Vaalan Loviisa – Niskavuoren nuori emäntä.

Esittelyteksti Lumimarja Tirronen

Minä elän (”Jag lever”). 1946. Tuotanto: Suomi-Filmi Oy. Ohjaus: Ilmari Unho. Käsikirjoitus: Elsa Soini. Kuvaus: Uno Pihlström. Äänitys: Hugo Ranta. Leikkaus: Elle Hongisto. Lavastus: Erkki Siitonen. Musiikki: Tauno Pylkkänen. Näyttelijät: Rauli Tuomi (Aleksis Kivi), Matti Kivi (Aleksis Kivi lapsena), Anni Aitto (Annastiina Stenvall, Aleksiksen äiti), Kaarlo Aavajoki (Erik Juhana Stenvall, Aleksiksen isä), Harri Sinijärvi (Emanuel Stenvall, ”Manu”), Oiva Luhtala (Albert Stenvall, ”Alpertti”), Tarmo Manni (Juhani Stenvall, ”Janne”), Waldemar Wohlström (Carl Johan Granberg, ”Ukko Granberg”), Helge Ranin (Fredrik Cygnaeus), Leo Riuttu (E. A. Forsell), Heino Turkko (Emil Nervander), Topo Leistelä (Johan Wilhelm Snellman), Arvi Tuomi (Zacharias Topelius), Matti Pihlaja (Edmund Palmqvist), Hilkka Helinä (Albina Palmqvist), Saara Ranin (Anna Palmqvist), Paavo Jännes (Albin Palmqvist), Eero Kilpi (Elias Lönnrot), Kalle Rouni (August Ahlqvist), Emma Väänänen (Manta Stenvall), Salli Karuna (Charlotta Lönnqvist), Etta-Liisa Kunnas (Hilda Lindfors, Charlotta Lönnqvistin piika), Emil Saarinen (Kaarlo Bergbom), Aku Peltonen (lautamies Blom), Ghedi Lönnberg (Charlotte Raa), Rauha Rentola (Emilie Bergbom), Matti Aulos (professori Saelan). Ensi-ilta: 10.10.1946 Tampere (Kino-Palatsi, Pirkka), 11.10.1946 Helsinki (Kino-Palatsi, Ritz), Turku (Kino-Palatsi). Pituus/kesto: 3150 m / 115 min. Esitysformaatti: DCP.