MIEHEKE to 11.4. klo 16

Kun Valentin Vaala, oikealta nimeltään Ivanoff, palkattiin Suomi-Filmiin ohjaajaksi keväällä 1935, hän osui melkein saman tien kultasuoneen. Hilja Valtosen viihderomaaniin perustuva, Ansa Ikosen ja Tauno Palon tähdittämä Vaimoke nousi seuraavan vuoden katsotuimmaksi kotimaiseksi elokuvaksi. Menestystä päätettiin hyödyntää ja tehdä heti perään uusi komedia käänteisellä asetelmalla.

Hilja Valtonen käsikirjoitti Miehekkeen (1936) yhdessä Vaalan kanssa, ja pääosiin kaavailtiin jälleen Ikosta ja Paloa. Ikonen halusi kuitenkin lähteä teatteripäiville Neuvostoliittoon, ja Vaala päätyi korvaamaan hänet Tuulikki Paanasella.

Paananen oli nelivuotiaana Savonlinnasta Yhdysvaltoihin emigroitunut tanssijatar, joka tuli vierailemaan entisessä kotimaassaan kesäkuussa 1936 yhdessä muiden amerikansuomalaisten kanssa. Vaala näki hänet esiintymässä ravintola Fennian kabareessa ja pestasi kauniin tummaverikön liki samantien uuden elokuvansa pääosaan – siitäkin huolimatta, että Paanasen suomen kielen taito oli päässyt ruostumaan.

Mieheke on romanttinen kaupunkikomedia, jossa Paanasen näyttelemä neiti Irmeli Venes pyrkii sihteerin työhön Markkulan perheyritykseen. Irmeli saa vinkin, että paikan saadakseen hänen kannattaa esittää olevansa naimisissa. Naisiinmenevän johtaja Markkulan tiukka vaimo suosii rouvashenkilöitä siippansa alaisina.

Työhaastattelussa rouva Markkula haluaa tavata Irmelin miehen, ja hätäpäissään sihteerikkö turvautuu läheisestä ravintolasta löytämäänsä Lahtiseen (Tauno Palo), joka saa tekeytyä Irmelin puolisoksi. Tästä alkaa vaiheittain kehittyvä romanssi, jonka villeimmät käänteet liittyvät Lahtisen diivailevaan laulajatarmorsiameen (Regina Linnanheimo).

Valentin Vaalasta kertovassa artikkelikokoelmassa (SKS 2004) Markku Varjola korostaa, että väärät henkilöllisyydet ovat Vaalan komediatuotannon hallitseva aihe. Miehekkeessä valeidentiteeteillä suorastaan herkutellaan, sillä päähenkilöiden lisäksi elokuvassa teeskentelevät melkein kaikki muutkin.

Varjola mainitsee myös Vaalan amerikkalaisesta screwball-komediasta ottamat vaikutteet. Ihailemansa Ernst Lubitschin tavoin Vaalakin pilkkaa seurapiirejä ja yhdistää romanttiseen komediaan yhteiskunnallisuutta sekä hulvatonta tilannekomiikkaa.

Markku Varjolan mukaan Valentin Vaala oli 1930-luvulla yksi harvoista suomalaisohjaajista, jotka elivät omaa aikaansa eivätkä jotakin 1800-luvun kirkollista perinnettä. Raskaan ryppyotsaisuuden sijaan Vaalan elokuvissa oli Hollywood-filmeistä tuttua kepeyttä ja raikkautta.

Mieheke ei ollut Vaimokkeen veroinen menestys, mutta elokuva sai Tuulikki Paanasen jäämään kolmeksi vuodeksi Suomeen. Hän näytteli useissa elokuvissa ennen kuin palasi talvisodan kynnyksellä Yhdysvaltoihin.

Valentin Vaala puolestaan oli vasta matkalla yhdeksi Suomen tuotteliaimmista ja arvostetuimmista elokuvaohjaajista. Miehekkeen uusintaversion, Minä ja mieheni morsian, hän teki vuonna 1955.

Esittelyteksti Lumimarja Tirronen

Mieheke (Så tuktas en kvinna). 1936. Tuotanto: Suomi-Filmi Oy. Ohjaus ja leikkaus: Valentin Vaala. Käsikirjoitus: Hilja Valtonen, Valentin Vaala. Kuvaus: Theodor Luts. Ääni: Pertti Kuusela. Lavastus: Ossi Elstelä. Musiikki: Harry Bergström. Näyttelijät: Tuulikki Paananen (Irmeli Venes), Tauno Palo (Reino Lahtinen), Uuno Laakso (johtaja Heikki Markkula), Regina Linnanheimo (laulajatar Virva Suokuma), Hilja Jorma (Mimmi Markkula), Helmer Kaski (Ensio Markkula), Eugen Malmstén (slaagerilaulaja), Siiri Angerkoski (rouva puhelinkioskilla). Ensi-ilta: 20.12.1936 Helsinki (Kino-Palatsi), Turku (Kino-Palatsi). Pituus/kesto: 2200 m / 77 min. Esitysformaatti: DCP.

Alkukuvana: Polte. 2017. Tuotanto: Testifilmi Oy. Ohjaus: Sami van Ingen. Tuottaja: Mika Taanila ja Jussi Eerola. Musiikki: Henri Lindström. Miksaus: Olli Huhtanen. Arkistomateriaali (KAVI): Tommi Partanen. Ensi-ilta: Tampereen elokuvajuhlat 2018. Kesto: 15 min. Esitysformaatti: DCP.