Näytös pe 8.4. klo 23.30. Vieraana Lauri Löytökoski.

Mia Larva on elokuva, jollaisia Suomessa ei usein tehdä: psykedeelinen tai jopa esoteerinen fantasia, joka on täynnä viittauksia mystiikkaan. H. Verdadin puolipitkä esikoisohjaus saa ensi-iltansa Suomalaisen elokuvan festivaalilla.

Elokuva vaikuttaa ensi katsomalla juonettomalta, mutta siinä on kaikuja saduista ja eurooppalaisesta surrealismista ja laajemminkin pitkästä fantasian perinteestä. Vanhalla Suurtorilla kuvatut kohtaukset voisivat olla Franz Kafkan Prahaa – tai Quay-veljesten filmatisoimaa Bruno Schulzia. Mitä tahansa voi tapahtua vanhojen kivitalojen seinien sisällä, mikä tahansa reitti voi viedä minne tahansa, aivan kuin Schulzin tunnetuimmassa novellissa ”Krokotiilikatu”. Satuihin viittaa esimerkiksi kohtaus, jossa järvellä souteleva nainen pelastaa miehen vedestä.

Mystiikkaan taas viittaavat monet muut kohtaukset: salaperäinen peli tarot-korteilla, outoa maskia käyttävä mies, joka näyttää seuraavan elokuvan päähenkilöä – ja kuitenkin olevan lopulta hän itse –, aivan alussa nähtävä nelisorminen tervehdys, matolle tehty taikapiiri. Myös ahdistava rituaaliväkivaltakohtaus tuntuu kuin itsestään vievän ajatukset diabolistisiin sessioihin.

Mia Larva on itsessään riitti. Sen aikana päähenkilö kulkee läpi ahdistavan kujanjuoksun, jonka jälkeen hän on kuin puhdistunut, lapsen kaltainen ja alasti, ja hän kohtaa aidon rakkauden. Naamiot putoavat, ihminen on aidoimmillaan, hombre verdad. Elokuvan nimikin tuntuu viittaavan koteloitumiseen, toukkavaiheeseen ja kuoriutumiseen.

Tässä Mia Larva muistuttaa esimerkiksi Alejandro Jodorowskyn kulttiklassikkoa, oudoista oudointa länkkäriä El Topo (1970), jonka päähenkilö myös kulkee läpi väkivaltaisten riittien löytääkseen todellisen itsensä.

Elokuva on käytännössä mykkä. Siinä ei ole lainkaan dialogia niin kuin monissa mykkäelokuvissa ja sitä säestää turkulaisen Macchia Nera -yhtyeen synkästi maalaileva postrock. Soundtrackin osuutta elokuvan vahvassa tunnelmassa ei voi kyllin korostaa, ja elokuva on syntynyt vahvassa yhteistyössä muusikoiden kanssa.

Mia Larva on visuaalisesti upea. Turku ei ole koskaan näyttänyt näin salaperäiseltä. Vahvoja ovat erityisesti jo mainitut kohtaukset Vanhalla Suurtorilla. Ohjaaja ja kuvaaja korostavat tilan vierautta kuvaamalla toisinaan suoraan ylhäältä. Tilojen epäjatkuvuus on harkittua ja luo fantasiamaailmaa, josta on vaikea päästä pois.

 

Juri Nummelin

 


Mia Larva

2016. Tuotanto:Tietosuus / Art Safari / Olli Jalkanen, M. Mäkipaakkanen, E. Vartiainen. Ohjaus: H. Verdad. Käsikirjoitus: S. Futurkaman, T. Kasurisen ja H. Verdadin tarinasta Verdad, Kasurinen, Futurkama, M. Kaaos, Juha Nirhama, S. Korhonen. Kuvaus: Aapo Lettinen. Äänitys: T. Laxström, Yrjö Saari. Leikkaus: E. Vartiainen, Armas Vallasvuo. Pukusuunnittelu: J. PInola, V. Hörkkö. Musiikki: Macchia Nera. Näyttelijät: Jaakko Toivonen, Elliina Peltoniemi, Juha Nirhama, Pentti Halonen, Ilkka Piirainen, Kalle Keipi, Tuomas Polo, Tarja Palmros. Ensi-ilta: 8.4.2016 Suomalaisen elokuvan festivaali, Turku. Kesto: 38 min. Esitysformaatti: bluray.