Näytös su 10.4. klo 12.00. Vieraina Aino Seppo, Päivi Hartzaell ja Liisa Helminen.

Elokuvantekijät Päivi Hartzell ja Liisa Helminen olivat suomalaisen lasten-elokuvan uuden tulemisen uranuurtajia. Elokuvallaan Kuningas jolla ei ollut sydäntä (1982) he täyttivät liki 35 vuoden mittaisen kuilun suomalaisessa satuelokuvassa. Kuningas jolla ei ollut sydäntä oli ensimmäinen varsinainen, kokonaisen satumaailman rakentava lastenelokuva sitten Prinsessa Ruususen (1949). Tarpeesta kertoo elokuvan saama noin 100 000 katsojan yleisö. Päivi Hartzell jatkoi lastenelokuvan parissa vielä seuraavalla ohjaustyöllään Lumikuningatar (1986).

Elokuva pohjaa Mika Waltarin tarinaan ”Satu kuninkaasta, jolla ei ollut sydäntä” (1942). Satu on lyhyt, kolmetoistasivuinen, mutta ohjaajien ja Daniel Katzin yhteistyönä se laajennettiin pitkän elokuvan aihioksi. Käsikirjoitukseen lisättiin uusia tapahtumia, kohtauksia ja henkilöitä. Aikaa, jonka kuningas vietti ilman sydäntä pidennettiin.

Onnellisen kuninkaan onnellisen valtakunnan harmonia särkyy, kun maata kohtaavat moninaiset onnettomuudet: maanjäristykset, tulvat ja tautiepidemiat. Vitsaukset menevät aikanaan ohi, mutta kuvankaunis kuningatar menehtyy. Kuningas on surun murtama, ja koska haluaa kieltää surun, päättää hän poistattaa sydämensä. Kuningasta kyllä varoitellaan, että suru kuuluu elämään, mutta hän on järkähtämätön. Valtakunta, jossa tehdään vain rationaalisia päätöksiä, vaurastuu. Kuningas on kuitenkinkin onneton, eikä osaa olla isä naiseksi varttuvalle prinsessalleen.

Lastenelokuvat ovat muuttuneet paljon kolmessakymmenessä vuodessa. Enemmän kuin teemat ovat muutoksen kourissa olleet estetiikka ja rytmi – kuvaus ja leikkaus ovat nykyään nopeampia. Usein ei myöskään uskota pelkkiin lapsiin vetoamiseen, jolloin sekaan on pantu aikuisten teemoja ja pikkutuhmuuksia. Kuningas jolla ei olut sydäntä on vanhan ajan lastenelokuva. Sen kerronta on viipyilevää, siinä ei ole pelottavia kohtauksia eikä kaksimielisyyksiä. Runsaasti maisemakuvia ja luonnon yksityiskohtia sisältävä kuvaus herkistää paatuneimmankin. Viehättävää on myös se, että prinssi ja prinsessa näyttävät oikeastaan aika arkisilta. Vahva vertauskuva saadaan, kun nukkavieru prinssi matkustaa aasilla.

Osa lapsista saattaa vierastaa runsasta kertojaäänen (loistava Esko Salminen) käyttöä, mutta siihen tottuu nopeasti. Samoin sydämenpoisto on taidettu toteuttaa turhankin teatraalisesti nykylapsen silmin katsottuna. Sitä vastoin menneen ajan sadunomaisuus rakentuu upeasti niin näyttelijätyössä, ohjauksessa kuin estetiikassakin. Myös Jukka Linkolan musiikki kantaa hyvin värikylläistä tarinaa.

Kuningas jolla ei ollut sydäntä päättyy sanoihin: ”Ja he elivät elämänsä iloiten ja riidellen, ja välillä suuttuen toisilleen, mutta jälleen leppyen. Niin he kokivat yhdessä kaikki elämän riemut ja surut. Ja elivät onnellisina elämänsä loppuun asti.” Kukapa voisi enempää toivoa?

 

Matti Salakka

 


Kuningas jolla ei ollut sydäntä

(Kungen som inte hade något hjärta) 1982. Tuotanto: Neofilmi Oy. Ohjaus: Päivi Hartzell ja Liisa Helminen. Käsikirjoitus: Päivi Hartzell, Liisa Helminen, Daniel Katz. Kuvaus: Esko Nevalainen. Äänitys: Paul Jyrälä, Jouko Lumme. Leikkaus: Irma Taina. Lavastus: Pentti Valkeasuo. Puvut: Marja Uusitalo. Naamiointi: Mila Niemi. Musiikki: Jukka Linkola. Näyttelijät: Esko Salminen (kertoja), Kari Franck (kuningas), Heikki Kinnunen (pääministeri), Aino Seppo (prinsessa), Tom Pöysti (prinssi), Markku Blomqvist (mies Väkevä), Erkki Saarela (mies Vihainen), Asko Sarkola (mies Ovela), Veijo Pasanen (aikatauluministeri), Martti Tschokkinen (tilastoministeri), Jyrki Nousiainen (narri), Leena Uotila (kotiopettajatar), Petra Frey (kuningatar), Arno Virtanen (päätaikuri), Jukka Sipilä (taikuri), Heikki Huopainen (taikuri), Niko Saarela (taikurin oppipoika), Gustav Wiklund (lääkäri), Yrjö Järvinen (tiedemies), Martti Pennanen (majatalon isäntä), Pirkka-Pekka Petelius (vartija), Vesa Vierikko (synkkä ratsastaja), Turo Pajala (airut). Ensi-ilta: 17.12.1982 Helsinki (Adlon, Aula, Nordia 1), Turku (Kino Turku). Pituus/kesto: 2520 m / 92 min. Esitysformaatti: filmi 35 mm.