Näytös la 9.4. klo 16.00. Vieraana Vieno Kekkonen.

Hilmanpäivien (1954) tapahtumat sijoittuvat nimeämättömään maalaispitäjään. Kylään vastikään asettunut nuori tuomari (Matti Ranin) tutustuu paikkakunnan asukkaisiin ripeästi yhden illan ja yön aikana. Hänen huomiostaan alkavat välittömästi kisata pitäjän posti- ja apteekkineidit (Aino Mantsas, Vieno Kekkonen) ja samalla touhukas osuuskaupanhoitaja (Edvin Laine) haluaa uuden asukkaan mukaan paikkakunnan vapaapalokuntaan. Ehkä ei olekaan yllättävää, että tulevana yönä roihuavat niin tulipalon kuin rakkauden liekit.

Elokuva perustuu kirjailija Agapetuksen alias Yrjö Soinin samannimiseen romaaniin. Pohjateos ilmestyi jo 1930-luvulla, ja samalle vuosikymmenelle sijoittuvat myös elokuvan tapahtumat. Tarkempaa ajankohtaa ei katsojalle tarjota – elokuvan tapahtumia kommentoiva kertoja (Sasu Haapanen) jopa toteaa tarkan ajankohdan olevan tarinan kannalta epäolennaista. Spesifin tapahtuma-ajan ja -paikan puute luokin vaikutelman idyllisen maalaiselon ja kompaktin kyläyhteisön järkähtämättömästä ajattomuudesta.

Maaseutuidyllistä huolimatta ohjaajana ja käsikirjoittajana toiminut Matti Kassila suhtautuu kuvauskohteeseensa piristävän ilkikurisesti. Tomerien hahmojen pyrkimykset ratkoa heitä kohtaavia yllättäviä tilanteita johtavat nimittäin usein uusiin umpisolmuihin, ja naseva kertoja piikittelee hahmotyyppien kustannuksella lämpimästi. Elokuvassa ei myöskään synny vastakkainasettelua kaupungin ja maaseudun elämänrytmien välille. Pikkupitäjään vastikään saapunut nuori tuomari ei jää sammutustöistä syrjään taitamattomuutensa vaan ennemminkin orastavan rakkauden takia.

Terävä henkilöohjaus tarjoaa näyttelijöille herkullisia tilaisuuksia. Edvin Laine tulkitsee antaumuksella pitäjän öisiä teitä pitkin juoksevaa osuuskaupan hoitajaa, jota palokunnan määräilevässä johtamisessa tukee Tarmo Mannin esittämä seppä. Oman lisänsä paikkakunnan järjestyksenpitoon tuovat pitäjän pelätty vanha tuomari (Tauno Palo) ja tuomariparin kotitaloutta emännöitsevä Salli Karuna. Äkeää tuomaria kähisevällä tiuskinnalla elehtivän Palon ensimmäistä esiintymistä joudutaan odottamaan yli elokuvan puolenvälin, jonka jälkeen näyttelijä kuitenkin nautiskelee hurmuri-imagostaan irrottautumisesta.

Matti Kassilalle myönnettiin Hilmanpäivien ohjauksesta neljäs hänen kaikkiaan seitsemästä Jussi-palkinnostaan – palkinto myönnettiin perustuen paitsi Hilmanpäiviin, myös Kassilan seuraavaan elokuvaan, kaupunkilaiskomediaan Isän vanha ja uusi. Samojen elokuvien perusteella huomiotiin myös Aarre Koivisto parhaasta lavastuk-sesta.

 

Ilkka Hemmilä

 


Hilmanpäivät

(Hilmadagen) 1954. Tuotanto: Suomen Filmiteollisuus SF Oy. Ohjaus ja käsikirjoitus: Matti Kassila. Kuvaus: Kalle Peronkoski. Äänitys: Björn Korander. Leikkaus: Armas Vallasvuo. Lavastus: Aarre Koivisto. Musiikki: Heikki Aaltoila. Näyttelijät: Tauno Palo (Yrjö, vanha tuomari), Aino Mantsas (postineiti), Edvin Laine (Kalervo Kytömaa, osuuskaupanhoitaja), Matti Ranin (Heikki, nuori tuomari), Kaija Paasi (Hilma, osuuskaupanhoitajan vaimo), Vieno Kekkonen (apteekkineiti), Salli Karuna (Eeva, vanhan tuomarin emännöitsijä), Tarmo Manni (seppä Kipala), Pentti Irjala (Vekkulan paapa), Oke Tuuri (Alpertti, pirssiautoilija), Arvo Lehesmaa (apteekkari), Leo Riuttu (kunnanlääkäri). Ensi-ilta: 8.10.1954 Oulu (Bio Kiistola), Turku (Bio-Bio), 22.10.1954 Helsinki (Adams, Tuulensuu). Pituus/kesto: 2100 m / 77 min. Esitysformaatti: DCP.

.