Näytös pe 8.4. klo 14.00

Eläinlääkäri ja kirjailija Yrjö Kokon tunnetuin teos on allegorinen Pessi ja Illusia -satu, jonka Kokko kirjoitti jatkosodan aikaan rintamalla. Ahti Sonninen sävelsi tarinan pohjalta satubaletin 1950-luvun alussa, ja Jack Witikka ohjasi sen elokuvaksi 1954. Vuonna 1965 valmistui Raili Ruston ohjaama tv-elokuva. Rakastetuin tulkinta Pessi-peikon ja Illusia-keijun tarinasta on kuitenkin Heikki Partasen ohjaustyö vuodelta 1984.

Heikki Partanen (1942–1990) oli elokuvaohjaaja ja animaattori, jonka monet muistavat 1960-luvun lopun animaatiosarjasta Käytöskukka. Pikku Kakkosessa esitetyssä, moneen kertaan palkitussa klassikkosarjassa seikkailivat porsaat Hinku ja Vinku sekä kaikkiruokainen Suursyömäri.

Partanen olisi halunnut ohjata Pessistä ja Illusiasta kertovan elokuvan jo 1970-luvulla, mutta Yrjö Kokko vastusti hanketta. Niinpä elokuva toteutui vasta kirjailijan kuoleman jälkeen. Käsikirjoituksessa hyödynnettiin Kokon muistelmateosta Sota ja satu (1964), ja kehyskertomuksessa kuvataan rintamalla olevia sotamiehiä. Kokko saa roolin omassa tarinassaan kapteenina (Raimo Grönberg), joka kirjoittaa satua kotona odottaville lapsilleen.

Yksi elokuvan hienoista oivalluksista on samojen näyttelijöiden käyttäminen kehyskertomuksessa ja itse sadussa. Esimerkiksi Esa Suvilehto näyttelee sekä sotamies Pienasta että hiiri-isää. Annu Marttila on paitsi Illusia myös kapteenin tytär.

Pessi ja Illusia on ennen kaikkea Illusian tarina. Sateenkaarelta metsään laskeutuva keijukainen on eräänlainen naispuolinen kristushahmo: hän edustaa tuonpuoleista todellisuutta, mutta joutuu maan päällä opettelemaan ihmisten tavoille. Illusian isä on elokuvassa läsnä ainoastaan äänenä, mikä korostaa taivaallisuuden vaikutelmaa. Isän ääni on kuin jumalan ääni.

Jorma Uotisen unohtumattomasti näyttelemä Ristilukki on tarinan langennut enkeli. Hän saksii Illusialta siivet, ja keijun on jäätävä talveksi maan päälle. Uotinen suunnitteli hahmonsa koreografian itse ja sai parhaan miessivuosan Jussi-palkinnon.

Pessillä (Sami Kangas) ja Illusialla on täysi työ selviytyä talven yli. Ihmisten käsittämätön sota tunkeutuu kotimetsäänkin, ja Ristilukin lisäksi myös Valkoinen kuolema eli lumikko vaanii pienempiään. Illusia on tottumaton kylmyyteen. Kuitenkin juuri talven koettelemukset kasvattavat ja vahvistavat keijukaista – nykytermein puhuttaisiin voimaantumisesta.

Berliinin elokuvajuhlilla Pessi ja Illusia sai parhaalle lastenelokuvalle myönnetyn Unicef-palkinnon. Suomessa se sai lastenkulttuurin valtionpalkinnon. Heikki Partanen palkittiin Jussilla parhaasta ohjauksesta, Henrik Paersch kuvauksesta ja Eija Ahvo naissivuosasta.

 

Lumimarja Tirronen

 


Pessi ja Illusia

(Pessi och Illusia) 1984. Tuotanto: Partanen & Rautoma. Ohjaus: Heikki Partanen. Käsikirjoitus: Erkki Mäkinen, Riitta Rautoma, Jorma Kairimo, Heikki Partanen. Kuvaus: Henrik Paersch. Äänitys: Seppo Anttila, Hannu Koski. Leikkaus: Riitta Rautoma. Lavastus: Torsti Nyholm, Sari Salmela, Riitta Rautoma, Janusz Sosnowski, Reijo Puttonen, Rudi Merz, Lasse Partanen. Pukusuunnittelu: Sari Salmela. Musiikki: Kari Rydman, Antti Hytti. Näyttelijät: Sami Kangas (Pessi, metsänpeikko), Annu Marttila (Illusia, keijukainen / kapteenin tytär), Jorma Uotinen (Ristilukki), Raimo Grönberg (isä, kapteeni), Esa Suvilehto (sotamies Pienanen / hiiri-isi), Eija Ahvo (hiiriäiti / viihdytystaiteilija), Rabbe Smedlund (Närhi), Pauli Pöllänen (lumikko Martes, ”Valkoinen Kuolema” / sotamies Marttinen), Katerina Lodjová (kapteenin vaimo), Rauno Ketonen (isä Illusionin ääni), Minka-Maija Halko (Ristilukin tyttö), Sinikka Sokka (viihdytystaiteilija), Riitta-Anneli Forss (viihdytystaiteilija), Pentti Lahti (viihdytyskiertueen saksofonisti), Jarmo Savolainen (viihdytyskiertueen pianisti), Kai Vogt (humalainen sotamies). Ensi-ilta: 6.1.1984 Helsinki (Aula, Nordia 1, Orion), 13.1.1984 Turku (Palatsi 1). Pituus/kesto: 2215 m / 81 min. Esitysformaatti: filmi 35 mm. English subtitles.