Näytös la 18.4. klo 22.00

Nykyään yhdysvalloissa asuva Ilkka Järvi-Laturi sai melkoisen mäkilähdön elokuvauralleen: Ensin hän toimi ohjausassistenttina Rauni Mollbergin Tuntemattomassa sotilaassa (1985). Tämän jälkeen Järvi-Laturi ohjasi ja käsikirjoitti kiitetyn, käsikirjoitus-Jussin voittaneen Kotia päin -elokuvan (1989).

Kotia päin herätti runsaasti niitä odotuksia, joita Virossa valmistuneessa ja virolaisen työryhmän kanssa tehdyssä Tallinnan pimeydessä (1993) sitten lunastettiin. Valitettavasti Järvi-Laturin toistaiseksi viimeisin pitkä elokuva History is Made at Night – Historiaa tehdään öisin (1999) ei yltänyt edeltäjiensä tasolle.

Tallinnan pimeys. Kuva © KAVI.
Tallinnan pimeys. Kuva © KAVI.

Tallinnan pimeys on toimintatrilleri, mutta samaan aikaan ja yhtä paljon Toivon (Ivo Uukkivi) ja Marian (Milena Gulbe) rakkaustarina. Se on poikkeuksellisen näyttävä ja näkemyksellinen elokuva, jonka tekijät ilmaisevat tuntevansa elokuvan historian ja osaavansa käyttää eri tyylilajeja innovatiivisesti. Tallinnan pimeys kiertää onnistuneesti kaikki suomalaisenkin elokuvan historiasta hyvin tutut yhteistyötuotantojen sudenkuopat. Elokuva on osallistunut lukuisille elokuvafestivaaleille ja se on palkittu R. W. Fassbinder -palkinnolla Mannheimissa vuonna 1993.

Vastaitsenäistyneen Viron pääkaupunki on loistava miljöö mustavalkoelokuvalle, joka valokuvauksellisissa otoksissaan, kuvakompositioissaan ja näyttämöllepanoissaan muistuttaa monin paikoin neuvostoelokuvan klassikoita tai vaikkapa neorealismia. Kaupungin pimenemistä kuvaavissa klaustrofobisissa otoksissa on myös ekspressionismin tai film noirin vaikutteita.

Erityistä huomiota kannattaa kohdistaa Järvi-Laturin lapsikuvaukseen. Paitaressu Terje (Monika Mäger), ”poika jolla on tytön nimi”, esitetään romanttisen realismin keinoin neuvokkaana lapsena, lähes yli-ihmisenä. Erityisesti kohtaus, jossa Terje yrittää saada nostettua polkupyöränsä kadun varrella ilakoivan väkijoukon yli, on upea.

Tallinnan pimeys on moraliteetti, ja siksi vanhakantainen elokuva, joka tuo kotimaisen elokuvan tarjonnasta mieleen Veikko Aaltosen elokuvan Tilinteko (1987). Lajityyppiin hyvin sopien sen avainrepliikkejä on ”kovina aikoina meidän on oltava kohtaloamme suurempia”.

Realismin näkökulmasta tarinassa on aukkoja, mutta realismiin ei ole pyrittykään. Tallinnan pimeys on satu itsenäisyyden kohtalonhetkissä kamppailevasta nuoresta tasavallasta ja sen pienistä asukeista, jotka koettavat selvitä kuten parhaiten taitavat.

Matti Salakka


Tallinnan pimeys
(Tallinn pimeduses) 1993. Ohjaus: Ilkka Järvi-Laturi. Käsikirjoitus: Paul Kolsby, Ilkka Järvi-Laturi. Kuvaus: Rein Kotov. Äänitys: Sergio J. Väntänen. Leikkaus: Christopher Tellefsen. Lavastus: Toomas Hörak. Puvustus: Mare Raidma. Naamiointi: Ly Kärner. Musiikki: Mader. Näyttelijät: Ivo Uukkivi (Toivo), Milena Gulbe (Maria), Monika Mäger (Terje), Enn Klooren (Mihhail), Väinö Laes (Andres), Peeter Oja (Dimitri), Jüri Järvet (Anton), Villem Indrikson (Kallas), Andres Raag (Contreras, Gerardo). Ensi-ilta: 11.3.1994 Helsinki (Forum 2, President 2). Pituus/kesto: 2750 m / 100 min.