Näytös la 18.4. klo 14.30 – Esityksen säestää livenä Kari Mäkiranta orkestereineen.

Neiti Nimismies on Väinö Mäkelän luotsaaman tamperelaisen Kinosto-teatteriyhtymän tuottama puolituntinen komedia, joka ei syystä tai toisesta koskaan päässyt teatterilevitykseen. Se on harmi, sillä elokuva on vauhdikas ja hauska, ja esimerkiksi ulkokuvien kameranliikkeet osoittavat kekseliäisyyttä. Varsinaisesta harrastajaelokuvasta ei ole kyse, vaikka se jäikin vuosikymmeniksi unohduksiin.

Ohjauksesta ja käsikirjoituksesta vastasi tiettävästi tamperelaisen teatterielämän merkkimies Eino Salmelainen, ja kuvaajana oli pitkän ammattilaisuran tehnyt Arvo Tamminen. Keskeiset näyttelijät olivat Salmelaisen työtovereita Tampereen Teatterista. Erityisesti Helge Ranin ja Toivo Ellenberg tulivat tutuiksi myös elokuvakatsojille. Edellinen näytteli suurimmat valkokangasroolinsa juuri mykkäelokuvan loppuvuosina (Ei auta itku markkinoilla, 1927, Kajastus, 1930 ja Kahden tanssin välillä, 1930). Jälkimmäisestä taas tuli suomalaistetulla nimellä Toppo Elonperä seuraavien vuosikymmenten vakiohahmo kymmenissä luonnerooleissa rovastina, isäntänä, kauppiaana ja isoisänä.

• • •

Runoilija muuttaa. Kuva©KAVI.
Runoilija muuttaa. Kuva © KAVI.

Erkki Karun puolipitkä komedia Runoilija muuttaa valmistettiin nopealla aikataululla Teuvo Puron ohjaaman Vaihdokkaan (1927) kevyemmäksi täyteohjelmaksi. Aihe lainattiin vapaasti Margaret Mayon Broadway-näytelmästä ”Baby Mine” / ”Mistä minä lapsen saisin?”, joka on filmattu useaan otteeseen sekä Hollywoodissa että Suomessa. Sama koominen väärinkäsitysaihe – nuori mies tarvitsee itselleen pikahälytyksellä vaimon ja lapsen huijatakseen kylään saapuvaa sukulaista – innoitti Suomi-Filmiä jo vuonna 1921 elokuvassa Se parhaiten nauraa, joka viimeksi nauraa, ja uudelleen vielä vuonna 1954 Valentin Vaalan elokuvassa Minäkö isä!

Runoilija muuttaa edustaa maalaisdraamojen ohella 1920-luvun Suomi-Filmin toista, modernien kaupunkielokuvien ja salonkielokuvien päälinjaa, jota arvostelijat toisinaan vieroksuivat. Tällä kerralla vastaanotto oli kuitenkin hyvä. Tapahtumien käänteitä pidettiin hauskoina ja vauhdikkaina ja näyttelijöitä erinomaisina ja osiinsa sopivina.

Aivan erityisesti näyttelijöiden joukosta erottuivat valerouvaa esittävä Birgit Sergelius, Helsingin Sanomien kriitikon sanoin ”aito amerikkalainen flapper”, sekä varakasta savolaisenoa esittävä Heikki Välisalmi, lehtimiehenä, kirjailijana, teatterinjohtajana ja kansanedustajana tunnettu värikäs kulttuuripersoona. Enon lupsakka arvovalta korostuu paitsi ilmeikkäässä komedianäyttelemisessä sinänsä myös osuvassa savolaispuheessa, jota tarpeen tulleen korostetaan vielä typografisesti.

Kimmo Laine


Runoilija muuttaa
(Skalden flyttar) 1927. Tuotanto: Suomi-Filmi Oy. Ohjaus: Erkki Karu. Kuvaus: Frans Ekebom. Leikkaus: Erkki Karu. Naamiointi: Hannes Kuokkanen. Näyttelijät: Heikki Välisalmi (eno Turpeinen Joroisista), Ossi Korhonen (runoilija Eero Keso), Uuno Laakso (herra Tuisku), Glory Leppänen (rouva Tuisku), Birgit Sergelius (Liisa, rouva Tuiskun sisar). Ensi-ilta: 13.11.1927 Helsinki (Kino-Palatsi), Turku (Kosmorama, Scala). Pituus/kesto: 750 m / 27 min.


Neiti nimismies
1929. Tuotanto: Kinosto Oy Tampere. Kuvaus: Arvo Tamminen, G. E. Pettersson. Näyttelijät: Helge Ranin (Lauri Raitio), Simo Kaario (Laurin isä, poliisi), Toivo Aleksis Ellenberg (nimismies), Kalle Kirjavainen (roisto Liukas-Jussi). Kesto: 26 min.