Näytös to 16.4. klo 16.00 – English subtitles – Vieraana Pauli Pentti

Pienimuotoisuus ja huumori ovat Aki Kaurismän estetiikan keskeisiä piirteitä. Ne ovat läsnä hänen ensimmäisessä kokoillan elokuvassaan Rikos ja rangaistus. Minimalismin ja komedian välillä ei kuitenkaan ole samaa tasapainoa kuin ohjaajan tunnetummissa teoksissa. Kaurismäen mukaan hänen niukkaeleisessä esikoiselokuvassaan ei ole kuin kolme vitsiä, mutta katsoja kyllä hoksaa useammankin. Siinä missä ohjaajan useimmat teokset ovat traagisen huumorin värittämiä melodraamoja, Rikos ja rangaistus on pikemminkin eksistentialistinen jännityselokuva; hetkittäin se on jopa ahdistava.

Alfred Hitchcock ei uskaltanut tarttua Fjodor Dostojevskin Rikos ja rangaistus -romaaniin, koska se oli hänen mukaansa liian vaikea filmattavaksi. Kaurismäki sen sijaan halusi pudota kerralla korkealta tai näyttää kykynsä elokuvantekijänä. Päätös on ymmärrettävä sitä taustaa vasten, että 1980-luvun Suomessa moni aloitteleva ohjaaja pääsi tekemään vain yhden elokuvan. Kaurismäen filmatisointi oli menestys, se veti hyvin katsojia ja sai erinomaisen vastaanoton arvostelijoilta.

Rikos ja rangaistus. Kuva © KAVI.
Rikos ja rangaistus. Kuva © KAVI.

Kaurismäki sijoitti kertomuksen tapahtumat tuon ajan Helsinkiin, jonka hän yhdessä kuvaajansa Timo Salmisen kanssa loihti muistuttamaan mitä tahansa nuhjuista suurkaupunkia. Kun kaupungin kuutta valomainosta kuvaa eri kulmista, se näyttää suurelta, ohjaaja on todennut. Siinä missä Kaurismäen pienimuotoinen tyyli juonsi paljon Robert Bressonin estetiikasta, hän yhdisti teokseensa Jean-Pierre Melvillen Le Samouraïsta lainaamansa tarinarakenteen, jossa nuori nainen sattuu murhapaikalle silminnäkijäksi. Kaurismäen Rahikainen ei tunnu piittaavan siitä, jääkö hän kiinni, eikä nainen ole kiinnostunut hänen paljastamisestaan. Parin välillä voisi olla romantiikkaa, mutta suhde on toivoton, koska Rahikainen ei välitä edes itsestään.

Rikoksen ja rangaistuksen maailma on ankara ja vailla toivoa. Teoksen sini-harmaa värimaailma, joka sekin on peräisin Melvilleltä, lähentelee mustavalkokuvausta ja on kaukana Kaurismäen uusimpien elokuvien sadunomaisesta hohteesta. Myös leikkaustempo on ohjaajan muita elokuvia nopeampi. Keskeinen syy tälle on se, että elokuvassa on runsaasti intensiivisiä keskusteluja, jotka on toteutettu kuva–vastakuva-asetelmilla. Elokuvassa on myös paljon kamera-ajoja. Sittemmin Kaurismäki on karsinut näitä teoksistaan kovalla kädellä, mutta lyhyt kamera-ajo eteenpäin jäi hänen tyylinsä vakiopiirteeksi.

Erot ja yhtäläisyydet Kaurismäen muihin elokuviin ovat kutkuttavia, mutta Rikos ja rangaistus ei ole kiinnostava yksin niiden takia: teos on yhtenäinen ja koskettava, paras Suomessa tehty esikoiselokuva.

Jaakko Seppälä


Rikos ja rangaistus

(Brott och straff / Crime and Punishment)1983. Tuotanto: Villealfa Filmproductions Oy. Ohjaus: Aki Kaurismäki. Käsikirjoitus: Aki Kaurismäki, Pauli Pentti. Kuvaus: Timo Salminen. Äänitys: Mikael Sievers. Leikkaus: Veikko Aaltonen. Lavastus: Matti Jaaranen. Puvustus: Marja Uusitalo. Näyttelijät: Markku Toikka (Antti Rahikainen), Aino Seppo (Eeva Laakso), Esko Nikkari (rikostarkastaja Pennanen), Hannu Lauri (osastopäällikkö Heinonen), Olli Tuominen (komisario Snellman), Matti Pellonpää (Nikander, Antin työtoveri), Kari Sorvali (Sormunen, pummi), Pentti Auer (liikemies Kari Honkanen), Asmo Hurula (baarimikko), Risto Aaltonen (maalari), Tarja Keinänen (Pennasen vaimo),Tiina Pirhonen (kerrospalvelija). Ensi-ilta: 2.12.1983 Helsinki (Formia 3, Formia 4, Nordia 1), Turku (Cinema 1). Pituus/kesto: 2570 m / 94 min.