Näytös la 19.4. klo 12.00 – Elokuvan esittelee Markku Pölönen

Edvin Laineen ohjaustöistä kiistatta tunnetuin on hänen sovituksensa Väinö Linnan samannimisestä romaanista Tuntematon sotilas (1955). Siitä on tullut merkittävin fiktiivinen teos, joka käsittelee toisen maailmansodan jälkeisen Suomen henkistä tilaa. Laine tosin tarkasteli suomalaisia sotamuistoja toisesta näkökulmasta jo edeltävänä vuonna ilmestyneessä elokuvassa Opri (1954), jossa elokuvan nimeä kantava karjalaismummo (Rakel Laakso) päätyy maalaispitäjän kunnalliskotiin.

Opri, Kuva © KAVI.
Opri. Kuva © KAVI.

Oprin tarinasta välittyy oman aikansa siirtolaiskokemus. Elokuva alkaa Karjalan luontoa esittelevällä kuvastolla, jonka kauneutta Laakson ääni muistelee kaiholla. Sota kuitenkin hajottaa idyllin salaman tavoin. Satojentuhansien muiden karjalaisten tavoin Opri aloittaa uuden elämän evakkomatkan merkeissä.

Kunnalliskodista Opri löytää uutta seuraa, mutta hänen vieraat elkeensä, kuten ortodoksinen uskonto, ennusuniin luottaminen ja karjalaiset tuutulaulut, herättävät myös vierastusta. Erilaisten piirteiden varjolla tulokasvanhusta halveksuu erityisesti hapan Akviliina (Elsa Turakainen). Kopeaelkeisen Turakaisen ja leveästi hymyilevän Laakson välinen kanssakäyminen toi heille Jussi-palkinnon parhaasta naispääosasta ja -sivuosasta. Elokuvan hyväksi myönnettiin myös parhaan miessivuosan palkinto, jonka sai tärkeilevänä lakimiehenä koheltava Ossi Kostia.

Vakavista teemoista huolimatta elokuva etenee pääosin komedian ehdoin. Kunnalliskodin arki lähentää lopulta ennakkoluuloisimmatkin Oprin uusista huonetovereista. Enemmän kuohuntaa aiheuttavat pitäjän sisäiset kanssakäymiset, joihin kunnalliskodin työntekijät sotkeutuvat lemmenhuoliensa vuoksi. Varsin suorasukaisiakin huomioita suomalaisen maaseudun sosiaalisiin oloihin tarjoava paikkakunta paljastuu vahvatahtoisten naishahmojen areenaksi. Heitä riittää niin kunnalliskodin asiakkaina ja hoitajina kuin kylän matriarkkoinakin.

Opri perustuu Kyllikki Mäntylän kirjoittamaan samannimiseen näytelmään, joka sai kantaesityksensä vuotta aikaisemmin Tampereen Työväen Teatterissa. Mäntylä kirjoitti näytelmälleen myös jatkoa: seuraava tarina Opri ja Oleksi sai ensi-iltansa vuonna 1955. Markku Onttonen sovitti sen vuonna 1980 valmistuneeksi tv-elokuvaksi. Toisessa näytelmässä tarkastellaan läheisemmin Oprin suhdetta aviomieheensä Oleksiin, joka on ensimmäisen näytelmän ja siten myös elokuvan tapahtumien aikoihin jo menehtynyt. Oprin suhde edesmenneeseen aviomieheensä on kuitenkin voimakas teema myös ensimmäisessä tarinassa.

Ilkka Hemmilä


Opri
1954. Tuotanto: Suomen Filmiteollisuus SF Oy. Ohjaus: Edvin Laine. Käsikirjoitus: Kyllikki Mäntylä, Olavi Veistäjä. Kuvaus: Pentti Unho. Äänitys: Taisto Lindegren, Kaarlo Nissilä. Leikkaus: Armas Vallasvuo. Lavastus: Karl Fager. Musiikki: Heikki Aaltoila. Näyttelijät: Rakel Laakso (Opri), Elsa Turakainen (Akviliina), Elna Hellman (Miina), Liisa Pakarinen (Tiina), Ossi Kostia (Otto Arolin, ent. käräjäkirjuri), Eero Roine (Alpertti, ent. maalari), Sylvi Salonen (kunnalliskodin johtajatar Laine), Marjatta Kallio (Heinäsirkka), Kosti Klemelä (Jussi, renki), Esko Vettenranta (ylikonstaapeli Lauri Marto), Saimi Vuolle (Anttilan emäntä), Kunto Karapää (Mannolan Yrjö), Nestori Sarri (veitsenteroittaja), Kaarlo Saarnio (sokea hoidokki), Ida Salmi (Mannolan emäntä), Hannes Veivo (Vesi-Antti), Veikko Sinisalo (kylänpoika), Usko Kantola (kylänpoika), Paavo Hukkinen (kylänpoika). Ensi-ilta: 25.12.1954 Helsinki (Rex, Tuulensuu), Turku (Bio-Bio). Pituus/kesto: 2160 m / 79 min.