Näytös su 19.4. klo 14.00 – English subtitles – Vieraina Markku Pölönen ja Kari Sohlberg

Markku Pölösen kolmas pitkä elokuva sijoittuu ohjaajan kotiseudulle Pohjois-Karjalaan. Pölönen oli nuoruudessaan useita kesiä uittohommissa Pielisjoella, missä hän kuunteli kokeneiden tukkilaisten värikästä tarinointia. Ohjaaja kaavaili tekevänsä tukkijätkien porukasta dokumentin, mutta lopulta kesätyömuistot jalostuivat fiktiivisen elokuvan käsikirjoitukseksi.

Kuningasjätkä. Kuva © KAVI.
Kuningasjätkä. Kuva © KAVI.

Kuningasjätkä kertoo sotienjälkeisestä agraari-Suomesta. Päähenkilöt ovat Tenho ja Topi Ovaska, Pertti Koivulan ja Simo Kontion näyttelemät isä ja poika, jotka jäävät kaksistaan perheen äidin kuoltua. Elämä hakee vielä uusia uomiaan, ja kesän tullen kaupunkilaiskaksikko suuntaa maaseudulle pestautuakseen uittoon. Tukkilaisjätkien omalaatuisista persoonista koostuva joukko ei hyväksy tulokkaita muitta mutkitta riveihinsä. Varsinkin Tenhon on tehtävä hartiavoimin töitä saavuttaakseen miessakin hyväksynnän.

Herkulliset sivuroolit on miehitetty taitavilla konkarinäyttelijöillä. Amerikassakin asunut Hilteeni (Vesa Mäkelä) on elämän vastoinkäymisten katkeroittama mies, joka purkaa kiukkuaan Tenhoon. Esko Nikkarin salaviisas Hannes sovittelee. Ukulelea rämpyttävä Kottarainen (Peter Franzén) ja lähes puhumaton Puukko-Jorma (Sulevi Peltola) vastaavat elokuvan koomisimmista hetkistä.

Tukkilaisten maailma on korostetun miehinen, mutta ei välttämättä aivan niin heteronormatiivinen kuin äkkikatsomalta voisi luulla. Vai miten pitäisi tulkita Heikki Kujanpään velmuilevaa Tohkasta, joka tuijottaa lavatansseissa esiintyvää Olavi Virtaa (Antti Jokela) ilmeisen lumoutuneena? Elokuvan ainoan naisroolin tekee Anu Palevaara, jonka näyttelemä Hilkka kiinnostuu äidittömäksi jääneestä pojasta ja tämän vaiteliaasta isästä.

Suomalaisen tukkilaiselokuvan vahva perinne vaikuttaa Kuningasjätkän taustalla, mutta Pölönen jättää romantiikan vähemmälle ja keskittyy sen sijaan työn ja tukkilaiskulttuurin kuvaamiseen. Uitto on toisinaan raskasta, mutta luppoaikaakin työmiehillä on. Sen jouduttamiseksi isketään tarinaa. Hahmojen mehukkaissa monologeissa on paitsi hurttia huumoria myös haikeuden häivähdyksiä.

Vaikka tukkilaisten kesken on kärhämiä, tiukan paikan tullen vedetään yhtä köyttä. Rivejä tiivistää maanviljelijöiden vihamielinen suhtautuminen vapaiden tukkijätkien kierteleviin porukoihin. Kuten Hilkka asian Topille muotoilee: ”Miehistä ja naisista siinä on kyse. Ja pienistä vauvoista.”

Kuningasjätkä oli vuoden 1998 toiseksi katsotuin kotimainen elokuva. Se palkittiin parhaan elokuvan, ohjauksen ja käsikirjoituksen Jussi-palkinnoilla. Lisäksi Pertti Koivula ja Peter Franzén saivat Jussit parhaasta miespääosasta ja -sivuosasta.

Lumimarja Tirronen


Kuningasjätkä
(Sommaren vid älven / A Summer by the River) 1998. Tuotanto: Fennada-Filmi Oy. Ohjaus: Markku Pölönen. Käsikirjoitus: Markku Pölönen. Kuvaus: Kari Sohlberg. Äänitys: Jari Innanen, Heikki Innanen. Leikkaus: Jukka Nykänen. Lavastus: Minna Santakari. Pukusuunnittelu: Tiina Kaukanen. Apulaisohjaus, maskeeraus: Nadja Pyykkö. Säveltäjä: Vesa Mäkinen. Näyttelijät: Pertti Koivula (Tenho Ovaska), Simo Kontio (Topi Ovaska), Anu Palevaara (Hilkka Mäkelä), Esko Nikkari (Hannes), Peter Franzén (Antero Kottarainen), Heikki Kujanpää (Tohkanen), Vesa Mäkelä (Hilteeni), Sulevi Peltola (Jorma Puukko), Ilkka Koivula (Lavikainen), Hannu Virolainen (kauppias Mäkelä), Seppo Timonen (rahastaja-Jussi), Antti Jokela (Olavi Virta), Jorma Ruokolainen (tukkijätkä), Heimo Kärnä (tukkijätkä), Terho Turunen (tukkijätkä), Tommi Anttonen (tukkijätkä), Risto Kettunen (tukkijätkä), Jukka Malinen (Tukkijätkä). Ensi-ilta: 13.2.1998 Helsinki (Bristol 1, Kino 1), Turku (Formia). Pituus/kesto: 2335 m / 85 min.