Näytös su 19.4. klo 16.00 – English subtitles – Vieraina Markku Pölönen ja Kari Sohlberg

Markku Pölösen toinen pitkä elokuva, Heikki Turusen samannimiseen romaaniin (1976) perustuva Kivenpyörittäjän kylä, jatkaa siitä, mihin Onnen maa jäi. 1960-luvun tangoromantiikasta ja heinäseipäiden täyttämistä pelloista on siirrytty 1970-luvun autioituneelle maaseudulle, jossa elämä tuntuu vetelevän viimeisiään.

Elokuvassa vietetään pohjoiskarjalaisen Jerusalemin-kylän viimeisiä häitä. Alkavan yhteisen taipaleen rituaali, häävalssi, kietoutuu oireellisesti morsiamen kaipaukseen, takautumaan menneestä intohimosta. Morsiamen ilo muuttuu hämmennykseksi, ymmärrykseksi elämän pakottavasta muutoksesta, joka vertautuu yhteiskunnallisen rakennemuutoksen lopullisuuteen. Kaikki on lopussa, mutta häitä juhlitaan – ja onneksi juhlitaan.

Kivenpyörittäjän kylä on ensemble-elokuva, jossa on useita tärkeitä henkilöitä ja upeita, kylähulluja ja maaseudun jäänteiden nahkoihin tunkeutuvia näyttelijöitä, kuten ”toisten rasseleita polkevan” Urhon rooliin antaumuksella heittäytyvä Pertti Koivula ja Matti Varjon soljuvalla murteella tarinoiva Eljas. Kivenpyörittäjän kylässä tapaamme myös jo Onnen maasta tutun viikatemiehen. Yhdessä elokuvan koskettavimmista kohtauksista Jalmari (Esko Nikkari) kävelee ystävänsä Ierikan (Esko Hukkanen) kanssa sumuisella pellolla ja keskustelee viikatemiehen kanssa.

Kivenpyörittäjän kylä. Kuva © KAVI.
Kivenpyörittäjän kylä. Kuva © KAVI.

Historiallista taustaa vasten elokuvan keskushenkilö on Pekka (Martti Suosalo), joka Ruotsiin muuttamisen jälkeen tulee lapsuudenmaisemiinsa hääjuhlaan. Elokuvan alun hauskassa kohtauksessa Pekka yrittää ylpeillä ”ruotsalaisuudellaan”. Kylän jutustelevan miesporukan vieressä hän soittaa Volvonsa kasettisoittimesta kovaäänisesti ruotsalaista iskelmää ja huomaa, että ei saakaan ääntä pienemmälle muuten kuin vetämällä soittimesta johdot irti. Samassa Pekka riuhtaisee itsensä irti Ruotsista ja palaa kotiin.

Maaseutua asuttavat enää ikäihmiset, kylien omituisuudet, rapistuneet tönöt, ja pääasiassa siellä uhotaan ja tapellaan, mutta ei Ruotsiin työn perässä lähteneellä Pekallakaan ”tangorajan ja taantumuksen tuolla puolen” sen paremmin ole mennyt. Elokuva kuitenkin valitsee vahvasti puolensa, kotiseuturakkauden, nostalgiset muistot ja yksinkertaisempaan elämään paluun haaveen, joihin johdattelevat Kari Sohlbergin upea kuvaus ja Vesa Mäkisen kaihoa kumuloiva musiikki.

Kivenpyörittäjän kylä oli vuotensa suurin menestys, ja se palkittiin Jussilla vuoden parhaana elokuvana ja ohjauksena. Myös Matti Varjo sai ansaitusti pystin parhaasta miessivuosasta.

Tommi Römpötti


Kivenpyörittäjän kylä
(The Last Wedding) 1995. Tuotanto: Dada-Filmi Oy. Ohjaus: Markku Pölönen. Käsikirjoitus: Markku Pölönen. Kuvaus: Kari Sohlberg. Äänitys: Jari Innanen, Heikki Innanen. Leikkaus: Jukka Nykänen. Lavastus: Minna Santakari. Pukusuunnittelu: Igor Honkanen. Maskeeraus: Raili Hulkkonen. Apulaisohjaus: Nadja Pyykkö. Säveltäjä: Vesa Mäkinen. Näyttelijät: Martti Suosalo (Pekka), Henrika Andersson (Meeri, Pekan vaimo), Tanja Kortelainen (Jaana, Pekan ja Meerin tytär), Rauha Valkonen (Linnea, Pekan äiti), Jarmo Mäkinen (Tuomo, Kivenpyörittäjä), Matti Varjo (Tiikkajan Eljas, Tuomon isä), Pertti Koivula (Urho Pölönen), Esko Nikkari (Jalmari Pesonen / viikatemiehen ääni), Esko Hukkanen (Hirvi-Ierikka), Tuula Väänänen (Unelma, morsian), Jari Pehkonen (Leevi, sulhanen), Pekka Huotari (Arttu, Unelman veli), Elina Hurme (Lelle, Artun vaimo), Mikko Hänninen (Hägglund), Susanna Indrén (Kerttu, parturi), Seppo Juusonen (Mykkä-Antti, Unelman isä), Martti Kainulainen (Paavo), Tarja Keinänen (Saimi, Jalmarin vaimo), Ahti Kuoppala (seppä Örn), Iris-Lilja Lassila (Inka), Maija-Liisa Majanlahti (Alma), Irma Martinkauppi (Loviisa, Eljaksen vaimo), Laura Munsterhjelm (Pehkolan Ritva), Esko Pesonen (Heikki Huohvanainen, kyläkauppias), Pekka Räty (Simo Mujunen, kaivinkonemies), Eira Soriola (Saara, Urhon äiti), Leena Suomu (Unelman äiti), Pietari Korhonen (Kuolema, viikatemies), Vesa Hämäläinen (Pekan isä), Mikko Hiltunen (Ritvan poika), Katariina Hiltunen (Ritvan tytär). Ensi-ilta: 17.2.1995 Helsinki (Forum 1), Turku (Formia). Pituus/kesto: 2485 m / 91 min.