Näytös la 19.4. klo 10.00

Vanha tukkilaisperinne eli vahvana suomalaisessa näytelmäelokuvassa vielä koko 1950-luvun ajan. Juonenkehittelyyn ja kertomistapaan vain koetettiin välillä löytää hiukan uusiakin muotoja. Reino Helismaan joutuisasta kynästä syntyi vuonna 1954 peräti seitsemän elokuvakäsikirjoitusta. Tukkilaisteemoja niistä oli kahdessakin: toinen oli menneiden aikojen romantiikkaa sisältävä ja vuoteen 1907 etäytetty Taikayö, toinen taas sitäkin vahvemmin nykyaikaan sidottu, mutta lämpimän nostalginen Kaksi vanhaa tukkijätkää.

Kaksi vanhaa tukkijätkää. Kuva©KAVI.
Kaksi vanhaa tukkijätkää. Kuva © KAVI.

Taikayön ohjasi esikoistyönään William Markus, Kaksi vanhaa tukkijätkää -elokuvan ohjaaja oli kokenut tekijä, viihteen monitoimimies Ossi Elstelä. Hän esitti myös elokuvan toista miespääosaa, ylirasittunutta ja hienostelevaan seurapiirielämään kyllästynyttä vuorineuvosta, joka lääkärinsä ohjeen mukaisesti palaa kesän ajaksi työelämänsä lähtökohtaan, oikean persoonansa salaavaksi tukkijätkäksi Akkakosken uitolle. Toinen pesunkestävä vanha tukkijätkä on uitolla jo entuudestaan ollut Moterni-Jaska (Armas Jokio), jonka kanssa vuorineuvos-tukkijätkä pian ystävystyy.

Tämäntapaiseen tarinaan välttämättömästi kuuluvasta rakkausjuonteesta huolehtivat vuorineuvoksen Liisa-tytär ja uiton etumies Kari Honka. Heidän rooleissaan nähtiin vuoden 1953 sensaatiolöytö Anneli Sauli ja kohtalaisilla näyttelijänkyvyilläkin varustettu iskelmälaulaja Olavi Virta. Kari Hongan rooliin oli alunperin aiottu kiinnittää Tapio Rautavaara, joka kuitenkin kieltäytyi ammattinäyttelijöiden uhkaaman lakon vuoksi. Liittoon kuulumattomalla Olavi Virralla ei tällaisia moraalisia esteitä ollut.

Jonkinlaisena onnenkantamoisena elokuvan käsikirjoittaja on sijoittanut tarinaan myös luonnonsuojeluaatetta. Vuorineuvoksella on ollut tarkoituksena rakennuttaa omistamaansa Akkakoskeen sähkövoimalaitos, mutta kesä uitolla saa hänet toisiin ajatuksiin, Akkakoski saa virrata edelleen vapaana myös jatkossa.

Elokuvan musiikki on Toivo Kärjen säveltämää ja sen johtoteemana on samanniminen Reino Helismaan sanoittama iskelmä. Iskelmän kauniin filosofisia säkeitä ei elokuvassa kuitenkaan ole mukana. Nostalgista elämänviisautta kuullaan sentään tukkilaisten laulaessa: ”Ennen se aurinko kirkkaammin loisti ja kuu oli täysi aina… Onhan se nytkin jollakin lailla, mutta ei ole niin kuin ennen!”

Kari Uusitalo


Kaksi vanhaa tukkijätkää
(Två glada stockflötare) 1954. Tuotanto: Suomen Filmiteollisuus SF Oy. Ohjaus: Ossi Elstelä. Käsikirjoitus: Reino Helismaa. Kuvaus: Pentti Valkeala. Äänitys: Yrjö Saari. Leikkaus: Armas Vallasvuo. Lavastus: Aarre Koivisto. Musiikki: Toivo Kärki. Laulujen sanat: Reino Helismaa. Näyttelijät: Anneli Sauli (Elisabeth Saarinen, ”Liisa”), Ossi Elstelä (vuorineuvos Daniel Saarinen alias Taneli Saari), Armas Jokio (Jaakko Naskali, ”Moterni-Jaska”), Olavi Virta (etumies Kari Honka), Arttu Suuntala (Brynolf Varttinen, ”Tumma”), Urho Seppälä (tohtori Somppi), Siiri Angerkoski (rouva Saarinen), Jokke Liebkind (lähetystösihteeri Galinos), Ruth Johansson (Brita Saarinen), Gerda Ryselin (päivällisvieras), Erik Fröling (päivällisvieras), Lasse Saxelin (vapaaherra von Silvercrona), Rainer Karvinen (Ragnar Saarinen), Bruno Johansson (Henrik, hovimestari), Aarne Laine (yli-insinööri Lampi), Leo Torkko (autonkuljettaja Laaksonen), Toivo Sahlström (tukkilainen), Hilly Lindqvist (Sanna Honka, Karin äiti), Lennart Lauramaa (tukkilainen), Anton Soini (tukkilainen), Hannes Veivo (tukkilaiskisojen sihteeri), Arvo Kuusla (tukkilainen / kuuluttajan ääni), Leo Lähteenmäki (merimies Tauno Rafael Tuuteri alias kreivi de Brisson). Ensi-ilta: 13.8.1954 Helsinki (Rex, Tuulensuu), Turku (Pallas). Pituus/kesto: 2350 m / 86 min.