Näytös pe 18.4. klo 22.00 – Vieraana Markku Oikkonen

Pekka Hyytiäisen toinen pitkä elokuva oli alle tunnin mittainen i + i, joka jatkoi edeltäjiensä Kirjeen sekä lyhytelokuvien Ansa ja Komero linjalla. Kyse on vähäeleisestä jännitysdraamasta, jonka keskiössä on elämänuskonsa menettänyt opiskelija Hannu.

Elokuvan alku on raastava: Hannu yrittää opiskelijayksiössään raiskata nuoren naisen, joka pääsee kuitenkin pakoon. Hannu herää krapulassa, muistelee edellisiltaa ja masturboi. Myöhemmin Hannu törmää mieheen, joka alkaa tivata, yrittikö Hannu raiskata hänen vaimonsa. Mukana tarinassa on myös yritys rekonstruoida hirttäytyneen miehen elämäntarina ja viimeiset hetket. Elokuvan synkässä maailmassa kaikki paha toistuu sellaisenaan kaikissa yhteiskuntakerroksissa, välähdyksinä näemme muun muassa kaulansa katkaisevan klovnin.

i + i. Kuva © KAVI.
i + i. Kuva © KAVI.

i + i sai Kirjettä myönteisemmän vastaanoton. Helsingin Sanomien Helena Ylänen kirjoitti: ”Hyytiäisen kuvaa on todella tuijoteltava nähdäkseen mitään, pelkkä katsominen ei riitä. i + i:n vuoroon värilliset, vuoroon mustavalkoiset hämykuvat, jotka jättäytyvät etäälle ihmisistä ja toiminnasta, eivät ole lavean tien kulkijoiden katseltavaa.” Suomen Sosialidemokraatin Pertti Lumirae näki Hyytiäisen kehittyneen ohjaajana: ”Kirjeen laahaavuus on tällä kertaa vaihtunut assosiaatioita pursuilevaksi kuvatulvaksi (…). i + i on omalla tavallaan kunnianhimoinen yritys luoda jokseenkin aukottomasti pessimistinen kuva elämisen kovista olosuhteista ja idealismin ja todellisuuden kipeistä hankauskohdista.” Elokuvassa nähtiin myös Kristus-vertaus: jotkut meistä kokevat väkivaltaa, jotta muut pelastuisivat. Samalla elokuvaa kuitenkin moitittiin myös liiasta epäsovinnaisuudesta. Suomalaiset kriitikot eivät osanneet kohdata omanlaistaan elokuvataiteilijaa ja hänen taidettaan.

Elokuvan pääosassa debytoi monien kotimaisten elokuvien vakiokasvo Pekka Valkeejärvi, joka esiintyi sittemmin Hyytiäisen kolmannessa elokuvassa MP – minä pelkään (1982). Muut esiintyjät ovat Kirjeen tapaan amatöörejä. Kannustavista kritiikeistä huolimatta i + i keräsi vähemmän yleisöä kuin Kirje, saldo jäi alle 500 katsojan. Hyytiäinen itse oli uuteen elokuvaansa tyytyväisempi kuin Kirjeeseen, mutta
i + i:tä ei ole silti juuri näytetty uudestaan.

Tämän jälkeen Hyytiäinen teki tunnetuimman elokuvansa MP – minä pelkään (1981). Se jäi samalla hänen viimeisekseen. MP sai ensi-iltakierroksella vähemmän katsojia kuin Kirje ja i + i, mutta sen arvo on kasvanut huomattavasti uusintaesitysten myötä. Kriitikko Eero Tammi summasi elokuvan tyylilajin näin: ”On kuin Tarkovskin Peili kohtaisi Roegin Kauhunkierteen.” MP – minä pelkään nähdään Kansallisen audiovisuaalisen arkiston Turun sarjassa festivaalia seuraavana maanantai-iltana Logomon Move 2:ssa.

Juri Nummelin


i + i
1981. Tuotanto: Lähikuva Oy. Ohjaus: Pekka Hyytiäinen. Käsikirjoitus: Pekka Hyytiäinen. Kuvaus: Matti Kanerva, Seppo Kivimaa, Petteri Kotilainen. Äänitys: Juha Hänninen, Pekka Kosonen, Timo Vartiala. Leikkaus: Pekka Hyytiäinen. Lavastus: Maria Kyber. Näyttelijät: Pekka Valkeejärvi (Hannu, ”Hanski”), Riitta Kymäläinen (Anna), Tapio Häivä (Sirkan aviomies), Henrik Nordman (Seppo), Markku Oikkonen (Pena), Matti Vapaatalo (Pertti, haastateltava opiskelija), Eija Karstila (raiskattu nainen), Maria Kyber (1. nainen, jonka Hannu yrittää raiskata), Kaisa Salmi (2. nainen, jonka Hannu yrittää raiskata), Jarmo Skarp (opiskelijajuopon 1. pahoinpitelijä), Pekka Hyytiäinen (opiskelijajuoppo), Pekka Kosonen (opiskelijajuopon 2. pahoinpitelijä). Ensi-ilta: 23.10.1981 Helsinki (Illusion). Kesto: 57 min.