Näytös la 18.4. klo 16.00 – English subtitles – Vieraina Markku Pölönen ja Kari Sohlberg

Markku Pölösen Emmauksen tiellä on poikkeava ja rohkea suomalainen elokuva. Se on yhden päivän aikana kuvattu tarina Ranesta (Puntti Valtonen), joka kahdenkymmenen vuoden jälkeen palaa Helsingistä maalle lapsuusympäristöönsä. Emmauksen tiellä oli alun perin tarkoitus kuvata neljässä tunnissa. Tuolla nopeudella kuvaaminen olisi kestänyt vain kolme kertaa valmiin elokuvan keston verran. Vaikka aikataulu laveni päivään, vauhti on melkoinen.

Emmauksen tiellä, jonka tekonimi La Strada II paljastaa yhden taustalla olevan geneerisen esikuvansa, on road-elokuvallinen hybridi. Sen kuljeskelussa on farssia, saippuaoopperaa, musikaalia ja westerniäkin. Ranen kotiinpaluu ei ole mikään nostagiamatka äidin tuoksuvaan kahvipöytään, vaan kivuliasta astelua muistojen kylätiellä. Tapahtumien kronologisessa järjestyksessä kuvattu elokuva kestää sen, minkä lapsuudesta tuttuihin henkilöihin matkallaan törmäävä Rane tarvitsee päästäkseen kylätien päästä päähän.

Emmauksen tiellä. Kuva©KAVI.
Emmauksen tiellä. Kuva © KAVI.

Tyylillisesti elokuvaa määrittävät pitkät, noin kymmenen minuutin otokset sekä kerronnan itsetietoisuus. Elokuvasta puhuttiin suomalaisena dogmaelokuvana, ja sellainen se onkin erityisesti lavastamattomuutensa ja jälkiäänitysten puuttumisen takia. Mistään tanskalaisten vuonna 1995 luoman dogma-säännöstön seuraamisesta ei kuitenkaan ole kyse. Selvimmin oman leimansa Emmauksen tiehen tuo kerronnan ylilyövä itsetietoisuus. Katsojaa puhutellaan toistuvasti katsomalla suoraan kameraan tai muuten kommentoimalla kerrontaan liittyviä valintoja. Näyttelijä saattaa esimerkiksi ihmetellä ääneen tarinankuljetuksen surkeutta, kommentoida tulevaa takautumaa tai kesken kohtauksen vetää käsikirjoituksen esiin ja todeta: ”Tää auto ei nyt jostain dramaturgisista syistä lähde käyntiin.”

Aluksi suora katsojan puhuttelu vieraannuttaa, mutta toisteisena se tekee kerronnasta yhtä aikaa rentoa ja intensiivistä. Kohtausten kuvaaminen tapahtumajärjestyksessä ja yhtenä otoksena on vaatinut tarkkaa koreografiaa ja harjoittelua, mutta silti näyttelijäntyöstä välittyy leikkisä kesäteatterimainen kepeys. Emmauksen tiellä onkin ensisijaisesti korosteinen näytös, jossa kohteena ovat elokuvan keinot ja näyttelijöiden heittäytyminen omiin rooleihinsa.

Karikatyyristen hahmojen ja sketsimäisesti etenevän komiikan takaa aukeaa Ranen muistojen kumuloituva mielenmaisema. Yleisemmällä tasolla Emmauksen tiellä on myös pääkaupunkiseudun ja maaseudun väliseen kahtiajakoon liittyvää hämmästelyä, jonka alustana toimivat Pölösen aiemmat, agraarinostalgian virittämät elokuvat. Yksi Ranen lapsuudenkaveri toteaa: ”Eihän tätä edes tunneta, maaseutua. Pennut tuntee kyllä telkkarista Los Angelesin kadut, mutta koto-Suomi se loppuu kato Keravalle.”

Sanna-Kaisa Palo sai stadin slangia bamlaavan Ellan roolista parhaan naissivuosan Jussi-palkinnon. Onnistuneen slangin Pölönen muovasi itse.

Tommi Römpötti


Emmauksen tiellä
(På vägen till Emmaus / On the Road to Emmaus) 2001. Tuotanto: Fennada-Filmi Oy. Ohjaus: Markku Pölönen. Käsikirjoitus: Markku Pölönen. Kuvaus: Kari Sohlberg. Äänisuunnittelu: Jari Innanen. Äänittäjä: Heikki Innanen. Leikkaus: Jukka Nykänen. Säveltäjä: Vesa Mäkinen. Näyttelijät: Puntti Valtonen (Rauno Koskivuo, ”Rane”), Peter Franzén (Arvi Rautola, ”Mankka-Arvi”), Lotta Lehtikari (Rebekka), Katariina Kaitue (Maikki), Tommi Korpela (Kuoppala), Sanna-Kaisa Palo (Ella), Mika Nuojua (Tane), Janne Reinikainen (Joppe Perälä), Tommi Eronen (Retu Perälä), Risto Aaltonen (Paakkila), Aake Kalliala (Antero Koskivuo, Ranen isä), Aapo Vilhunen (opettaja), Anja Pohjola (Ranen mummo), Vieno Saaristo (Ranen äiti), Aarni Kivinen (grynderi), Tuomo Holopainen (taksikuski), Kari Sara (käsikirjoitusta ääneen lukeva tuottaja, rooli lopputeksteissä: näyttelijä), Onni Nousiainen (Rane pienenä), Ritva-Leena Aakala (Paakkilan mummo), Salla Hämäläinen (alaston nainen), Antti Hanhilahti (alaston mies), Jari Koskelainen (räjähtävä mies). Ensi-ilta: 5.10.2001 Helsinki (Kinopalatsi 8, Tennispalatsi 9), Turku (Kinopalatsi 5). Pituus/kesto: 2180 m / 79 min.