Pekka Lehto (s. 1948) on työskennellyt elokuvan parissa kuudella vuosikymmenellä. Lehdon elokuvaura alkoi Maunu Kurkvaaran Miljoonaliigasta (1968), jossa hän toimi apulaisäänittäjänä. Uransa alussa Lehto työskenteli äänipuolen eri tehtävissä, mutta kokemusta karttui myös kuvauksen ja leikkauksen saralla.

Yhteistyö Pirjo Honkasalon kanssa alkoi 1970-luvun puolivälissä dokumentilla Ikäluokka (1976). Elokuva oli kummankin ensimmäinen ohjaustyö ja se voitti Tampereen elokuvajuhlien dokumenttisarjan pääpalkinnon.

Lehdon ja Honkasalon yhteistyö tuotti kaikkiaan kuusi elokuvaa, joista tunnetuin on Algot Untolan elämästä kertova Tulipää (1980). Elokuva toi molemmille Jussi-palkinnot parhaasta ohjauksesta. Suomen siihen asti kallein elokuvatuotanto valittiin Cannesin elokuvajuhlien kilpasarjaan, mikä toi elokuvalle ja sen ohjaajille kansainvälistä huomiota.

Ennen Tulipäätä Lehto ja Honkasalo tekivät talvisotaa käsitelleen dramatisoidun dokumentin Kainuu 1939 (1979), jonka tuotti Jörn Donner Ruotsin televisiolle. Heidän viimeiseksi yhteiseksi elokuvakseen jäi Da Capo (1985), joka nähdään Suomalaisen elokuvan festivaalilla.

Honkasalo-yhteistyön päättymisen jälkeen Lehto toimi Suomen elokuvasäätiön tuotantopäällikkönä vuosina 1986–87. Paluun ohjaamisen pariin Lehto teki vuonna 1990, kun hän ohjasi Jussi Parviaisen eroa käsittelevän, sittemmin kulttimaineen saavuttaneen puolidokumentin Yksinteoin (1990). Tätä ennen Lehto oli alkanut suunnitella elokuvaa vuonna 1985 tapahtuneesta tragediasta, jossa äiti hukutti kolme lastaan kaivoon. Festivaalin ohjelmistoon kuuluva Kaivo sai ensi-iltansa 1992.

Kaivon jälkeen Lehto palasi henkilökuvaelokuvien pariin tekemällä faktaa ja fiktiota ennakkoluulottomasti yhdistelevät elokuvat Andy McCoysta ja Aira Samulinista. Festivaalilla nähtävä The Real McCoy (1999) sukelsi Hanoi Rocksin kitaristin mielenmaisemaan ja paria vuotta myöhemmin valmistunut Tango Kabaree (2001) toi valkokankaalle ikinuoren 73-vuotiaan tanssijan ja liikenaisen tarinan.

Lehto jatkoi henkilödokumentin parissa myös seuraavassa elokuvassaan V.O.I.T.K.A. – Metsän veljet (2004), joka kertoi virolaisten Voitkan metsäveljien Ülon ja Aivarin tapauksesta. Tämän jälkeen Lehto palasi näytelmäelokuvan pariin ohjaamalla Game Overin (2005). Tarinan taustalla oli Kaivon tavoin tosielämän tragedia, neljä vuotta aiemmin tapahtunut Heinojen kaksoismurha. Ensi-illassa laimean vastaanoton saanut elokuva nähdään festivaalilla.

Game Overin jälkeen Lehto alkoi työstää henkilökuvaa Kalervo Palsasta. Elokuvan piti alkujaan saada ensi-iltansa jo vuonna 2006, mutta kaupallinen levitys on koko ajan siirtynyt. Viimeksi ensi-ilta peruuntui vuoden 2014 alussa. Ensiesityksensä Kalervo Palsa ja kuriton käsi sai viime vuoden Sodankylän elokuvajuhlilla ja on nyt nähtävillä Suomalaisen elokuvan festivaalilla.

Televisiolle Lehto ohjasi Alpo Rusista kertovan pitkän henkilödokumentin Epäilyksen varjossa – Elokuva Alpo Rusista (2009), joka on esitetty kahteen otteeseen Yle TV 2:lla. Tällä hetkellä Lehto on juuri saanut valmiiksi Hätäpuhelu-nimisen dokumentin Suomea kuohuttaneesta Ulvilan surmasta ja sen vuosia kestäneestä oikeusprosessista.

JUHA ROSENQVIST

 

Pekka Lehdon pitkät elokuvat ja dokumentit

2014    Hätäpuhelu (dokumentti)
2013    Kalervo Palsa ja kuriton käsi
2010    Epäilyksen varjossa – Elokuva Alpo Rusista (dokumentti)
2005    Game Over
2004    V.O.I.T.K.A. – Metsän veljet (dokumentti)
2001    Tango Kabaree (fiktio/dokumentti)
1999    The Real McCoy (fiktio/dokumentti)
1992    Kaivo
1990    Yksinteoin (dokumentti)
1985    Da Capo
1980    Tulipää
1979    Kainuu 39 (fiktio/dokumentti)