Su 6.4. klo 12.00

 

Latvialaissyntyinen Teuvo Tulio, alkuperäiseltä nimeltään Theodor Tugai, oli enimmäkseen studiojärjestelmän ulkopuolella työskennellyt elokuvantekijä, jonka hurjissa melodraamoissa on kesytöntä voimaa. Tulion suosion vuodet ajoittuivat toisen maailmansodan molemmin puolin.

rikollinen_nainen_3
Rikollinen nainen 1952 © KAVI / Tulio, Teuvo

1950-luvulla Tulio ja hänen aisaparinsa Regina Linnanheimo alkoivat toteuttaa omia visioitaan entistä tinkimättömämmin, mikä johti heidät yhä kauemmas valtavirrasta. Kriitikot ja katsojat eivät seuranneet perässä. Olympiavuonna 1952 valmistunut Rikollinen nainen meni aikalaisyleisöltä vähin äänin ohi. Kun Tulion tuotanto sittemmin löydettiin uudelleen, Rikollinen nainen erottui joukosta vahvan feministisen painotuksensa vuoksi. Sen on katsottu olleen aikaansa edellä.

Regina Linnanheimo osallistui useimpien Tulion elokuvien käsikirjoitustyöhön, mutta Rikollinen nainen on ainoa filmi, jonka käsikirjoittajaksi hänet on kreditoitu. Linnanheimo karisti yltään studiokaudella muotoutuneen tähtikuvansa viimeisetkin rippeet kirjoittamalla itselleen mielenvikaisen vangin pääroolin.

Tarina saa alkunsa riehakkaan iloisissa tunnelmissa. Säteilevä Eeva (Linnanheimo) nauttii kahden erilaisen miehen piirityksestä. Kristian (Kurt Ingvall) on suomenruotsalainen lääkäri, vanhempi ja totisempi Lauri (Tauno Majuri) on tuomari. Eeva vaikuttaa täysin tyytyväiseltä huvitusten täyteiseen elämäänsä, mutta miehet painostavat häntä valitsemaan heidän väliltään.

Eeva avioituu Laurin kanssa – luultavasti lähinnä siksi, että mies ehtii ottaa ratkaisevan askeleen ennen kilpailijaansa. Aviomiehenä Lauri osoittautuu vanhoilliseksi ja mustasukkaiseksi. Hän pakottaa raskaana olevan vaimonsa kuuraamaan lattioita ja paheksuu puutteita tämän keittotaidossa. Käsikirjoituksessa asetelma on vielä jyrkempi kuin valmiissa elokuvassa: siinä Eeva haaveilee hammaslääkärin opinnoista, jotka Lauri häneltä kuitenkin kieltää.

Useita vuosia kestänyt avioliitto ajautuu käännekohtaan, kun Lauri syyttää Eevaa uskottomuudesta. Riidasta käynnistyy uskomaton tapahtumasarja, jonka seurauksena Eeva päätyy Laurin johtamaan naisvankilaan muistinsa menettäneeksi elinkautisvangiksi.

Trillerimäisen jännittävässä elokuvassa avioliitto rinnastetaan vankilaan. Naisen mahdollisuudet itsensä näköiseen elämään kaventuvat heti kun mies hänet rengastaa. Regina Linnanheimon elämäkerran kirjoittanut Jaana Nikula muistuttaa kuitenkin, että toisin kuin Teuvo Tulion muut 1950-luvun elokuvat, Rikollinen nainen ei ole kertomus naisen totaalisesta tuhosta. Tämän Nikula uskoo olevan nimenomaan käsikirjoittaja Linnanheimon ansiota.

LUMIMARJA TIRRONEN

Rikollinen nainen (En brottslig kvinna) 1952. Tuotanto: Teuvo Tulio. Ohjaus: Teuvo Tulio. Käsikirjoitus: Regina Linnanheimo. Kuvaus: Veikko Laakso. Äänitys: Ensio Lumes. Leikkaus: Teuvo Tulio. Lavastus: Kosti Aaltonen, August Lindström. Musiikki: Tauno Marttinen. Näyttelijät: Regina Linnanheimo (Eeva Isokari, ”Veera Puranen”), Eija Karipää (Riitta), Tauno Majuri (tuomari Lauri Isokari), Kurt Ingvall (Kristian, lääkäri), Elli Ylimaa (Kristianin äiti), Paavo Jännes (pastori), Anton Soini (vanginvartija), Kyösti Erämaa (komisario), Onni Hannukainen (konstaapeli), Irja Rannikko (Leena, naisvanki), Pentti Irjala (vankilalääkäri), Oiva Sala (Pekka, vanginvartija), Matti Aulos (takaa-ajaja), Irja Kuusla (naisvartija), Kaisu Leppänen (Lyyli, naisvanki), Martti Petsola (Kari Isokari). Ensi-ilta: 1.2.1952 Helsinki (Rea, Tuulensuu), Turku (Bio-Bio). Pituus/kesto: 3000 m / 110 min.