To 3.4. klo 16.00

 

Esikoisohjauksestaan, elokuvasta Yrjänän emännän synti (1943) alkaen Edvin  Laine pysyi uskollisena sen tuottaneelle yhtiölle, Oy Suomen Filmiteollisuudelle, aina yhtiön tuotannon hiipumiseen, vuoteen 1963 saakka. Yhtä poikkeusta lukuun ottamatta: neljännen elokuvansa, film noirin tunnelmaa suomalaisittain tavoittelevan Kultaisen kynttilänjalan, hän ohjasi Oy Fenno-Filmille vuonna 1946.

Kultainen kynttilänjalka 1946 © KAVI / Fenno-Filmi Oy

Syistä, jotka saivat Edvin Laineen välillä vaihtamaan tuottajaa yhden elokuvan ajaksi, ei jälkimaailmalla ole tietoa. Tiedetään vain, että elokuvan alkuperäisaiheen kehitteli Laineen äidinpuoleinen serkku, kirjailija Toivo Kauppinen – sama mies, joka tehtaili sotilasfarsseja nimimerkillä ”Topias”. Varsinaisen kuvauskäsikirjoituksen lienee laatinut – ehkä ohjaaja Laineen esittämien suuntaviittojen pohjalta – elokuvan apulaisohjaaja Erkki Uotila. Hän myös ohjasi ne kohtaukset, joissa Laine itse näytteli.

Nimensä elokuva on saanut tarinan alussa varastetusta arvoesineestä, joka monipolvisen juonikuvion lopussa yllättäen kiertyy takaisin persoonallisuuttaan ajat sitten muuttaneelle anastajalleen. Edvin Laine käy ylikierroksilla, vastanäyttelijöinään muiden muassa vaimonsa Mirjam Novero ja aina yhtä verevä Mirjami Kuosmanen. Rooli oli näyttelijä Mirjam Noveron ensimmäinen valkokangastehtävä.

Ammattikriitikot vastaanottivat tämän uusia uria suomalaisessa elokuvatuotannossa etsineen uutuuden varsin hämmentyneinä. Raoul af Hällströmiä lainataksemme: ”Tekaistaan mahdollisimman raflaava juoni, johon ilman minkäänlaista sisäistä johdonmukaisuutta mahdutetaan murhat ja kidutukset ja hulluuskohtaukset sekä lopuksi ’moraalinen’ synnintunto ja katumus. Mutta todellisesta ihmiskuvauksesta ei ole tietoakaan.”

Elokuvan kuvasi varsin itsetietoinen Esko Töyri. Kultainen kynttilänjalka oli hänen yhdeksäs kuvaustyönsä. KAVI:n (entisen Suomen elokuva-arkiston) kokoelmissa on hänelle kuulunut käsikirjoituskappale. Elokuvan hääiltajaksoa Töyri on kommentoinut käsikirjoitukseensa seuraavin reunamerkinnöin: ”Paskaa. – Haa! – Soopaa. – Selvää pornografiaa à là Tulio. Selvää puhasta sontaa.” Jakso on kuitenkin toteutettu käsikirjoituksen mukaisesti, joten voitte itse päätellä, missä määrin Töyrin kommentit pitävät paikkansa.

KARI UUSITALO

Kultainen kynttilänjalka (Den gyllene ljusstaken) 1946. Tuotanto: Fenno-Filmi Oy. Ohjaus: Edvin Laine. Kuvaus: Esko Töyri. Äänitys: Emil Häkkänen. Leikkaus: Yrjö Norta. Lavastus: Karl Fager. Musiikki: Heikki Aaltoila. Naamiointi: Senja Soitso. Näyttelijät: Edvin Laine (Markus Mäntylä alias Markus Hormi), Mirjam Novero (Asta Kataja), Rauha Puntti (Ulla Karpela), Esko Saha (Lauri Takala), Jalmari Rinne (pankinjohtaja Kataja), Hilja Jorma (rouva Kataja), Matti Aulos (asioitsija O. Takala), Emma Väänänen (rouva Takala), Kaarlo Saarnio (Mäntylä), Mirjami Kuosmanen (Erna), Enni Rekola (Fanny), Paavo Jännes (pastori Karpela), Verna Piponius (Stiina), Laina Laine (Adele), Anni Hämäläinen (Hedvig), Artturi Laakso (Helmeri), Uuno Montonen (kauppaneuvos Nurminen), Toivo Lahti (vanginvartija), Eila Rinne (sairaanhoitaja), Tiina Rinne (musiikkiopiston oppilas), Tommi Rinne (musiikkiopiston oppilas), Ari Laine (mieshoitaja), Otto Noro (vankipotilas), Tellervo Mäki (hotellin tarjoilija), Olga Tainio (rouva Nikander), Veikko Linna (pääjohtaja Korpi), Veikko Huuskonen (lääkäri), Lauri Kyöstilä (vankilavirkailija), Ossi Korhonen (konsuli Nikander), Pirkko Raitio (rouva Korpi), Aatu Talanne (Ullan laulunopettaja). Ensi-ilta: 4.10.1946 Helsinki (Rex, Tuulensuu), Turku 13.9.1946 (Bio-Bio, Pallas). Pituus/kesto: 3100 m / 110 min.