La 5.4. klo 18.00

 

Vain 28-vuotiaana talvisodassa kaatuneen Nyrki Tapiovaaran elokuvaohjaajaura ehti käsittää viisi elokuvaa, mutta niistä jokainen on saavuttanut kulttimaineen. Ohjaajan omintakeinen kerrontatapa ja mannermainen tyyli ovat vertaansa vailla kotimaisessa elokuvassa. Jopa hänen elokuviensa yksittäiset kohtaukset ovat säilyneet elokuvaharrastajien mielessä – esimerkkinä vaikkapa Varastetun kuoleman (1938) takaa-ajokohtaus tai Miehen tien (1940) maalaukselliset kuvat.

herra_lahtinen_lahtee_lipettiin_1
Kadonnut sävel. Kuva © KAVI

Tapiovaaran neljäs elokuva pohjaa tanskalaisen Kjeld Abellin satiiriin Melodien der blev væk – Larsens komedi i 21 billeder (1935). Tapiovaara ohjasi kertomuksesta yhteiskunnallisen, brechtiläisestä teatterista vaikutteita saaneen, surrealistisen elokuvan. Tapiovaaran tarinassa päähenkilö on helsinkiläinen toimistorotta Herra Lahtinen, jokamies, joka kyllästyy porvarilliseen arkeensa ja lähtee etsimään todellista elämää – ja säveltä, jonka vain Lahtinen kuulee.

Elokuvan työnimi oli Kadonnut sävel. Elokuvan levittäjä, Adams-Filmi, vaihtoi ensi-iltaan nimeksi Herra Lahtinen lähtee lipettiin. Kadonnut sävel -nimeä voidaan kuitenkin pitää oikeana, Tapiovaaraa ja alkuperäistarinaa kunnioittavana. Suomenkielisen kantaesityksensäkin näytelmä sai Koiton teatterissa kyseisellä nimellä.

Vaikka Kadonnut sävel sisältää runsaasti teatterille ominaisia tyylikeinoja, ei elokuvallisuus niistä kärsi, päinvastoin. Tarinaa selittävät lauluosuudet tukevat kokonaisuutta hyvin. Arjen päälaelleen kääntävä aamiaiskohtaus istuu tarinamuotoon, samoin kuin Lahtisen ja sadun keijukaisen kohtaaminen Korkeasaaressa. Editin purkaus kesken teatteriesityksen (”Valhetta, valhetta, valhetta!”) sopisi vaikka oman aikamme tavaraistumisen ja todellisuudesta vieraantuneen viihdekulttuurin kritiikiksi. Kaikkein vaikuttavin on suursodan syttymistä enteilevä unenomainen kohtaus. Kohtauksen lopussa Lahtinen näkee katuvarren mainostauluun ilmestyvän tekstin ”Tulevassa sodassa kaatuu 320 000 Lahtista minuutissa”.

Elokuvan negatiivit paloivat talvisodan pommituksissa ja pitkään sen oletettiin tuhoutuneen kokonaan. Vuonna 1975 Suomen elokuva-arkiston arkistonhoitaja Lauri Tykkyläinen kuitenkin löysi osan elokuvasta. Säilynyt esityskopio oli runsaat 40 minuuttia pitkä ja kattaa arviolta puolet elokuvan kestosta.

Elokuvan säilyneestä osasta on tehty digirekonstruktio. Rekonstruktio sisältää myös stillkuvia, sekä käsikirjoituksesta poimittuja selittäviä osia. Suomalaisen elokuvan festivaalilla toteutus on toisenlainen: nähtävänä on elokuvanäytelmä Kadonnut sävel, jossa helsinkiläinen Vol-taiteilijaryhmä täydentää elokuvan esittämällä kadonneet kohtaukset live-esityksenä, Tapiovaaran ja Ralf Parlandin alkuperäiskäsikirjoitukseen pohjaten. Tiedossa on siis ainutkertainen esitys, ja samalla uusi aluevaltaus festivaalin historiassa.

MATTI SALAKKA

 

HUOM! VOL-ryhmän rekonstruktioesitys: Kadonnut sävel -elokuvanäytelmä.

Kadonnut sävel – Herra Lahtinen lähtee lipettiin (Bättre fly än illa fäkta) 1939. Tuotanto: Eloseppo Oy Ab. Ohjaus: Nyrki Tapiovaara. Käsikirjoitus: Nyrki Tapiovaara, Ralf Parland. Kuvaus: Olavi Gunnari. Äänitys: Lauri Pulkkila, Evan Englund. Leikkaus: Nyrki Tapiovaara, Erik Blomberg, Olavi Gunnari. Lavastus: Tapio Tapiovaara, Ilmari Tapiovaara. Naamiointi: Senja Soitso. Musiikki: Sven Møller Christensen, George de Godzinsky. Näyttelijät: Fritz-Hugo Backman (herra Lahtinen), Märtha Jaatinen (Edit Lahtinen), Hertta Leistén (anoppi), Lauri Korpela (appiukko), Liisa Nevalainen (2. neiti Salminen), Rosi Rinne (1. neiti Salminen), Antti Halonen (lordi Roqueford), Henake Schubak (katulaulaja), Jalmari Parikka (lehdenmyyjä Lahtinen), Hugo Hytönen (työmies), Simo Kaario (tiedemies), Aune Grönros (3. neiti Salminen), Hannele Keinänen (sävelkeiju/pikku-Edit), Otto Noro (johtaja Lahtinen), Albert Saloranta (laulaja), Kusti Laitinen (vakuutusasiamies), P. Tiilikainen (löytötavaratoimiston virkailija), Lida Salin (johtajan rouva), E. Dahlberg (johtaja), Eija Londén (yksi kolmesta säveltytöstä). Ensi-ilta: 10.9.1939 Helsinki (Astor, Star), 17.9.1939 Turku (Pallas). Alkuperäinen pituus/kesto: 2100 m / 77 min. Festivaalilla elokuvaosuuden kesto 58 min.