La 5.4. klo 20.00

 

Matti Kassilan ohjaama Jäähyväiset presidentille (1987) on monella tapaa edelläkävijä suomalaisessa rikoselokuvassa. Kuten tutkija Jaakko Seppälä toteaa teoksessa Elokuvat kertovat, Matti Kassila (2013), trilleri toi amerikkalaistyylisen väkivallan kotimaiseen elokuvaan. Poikkeuksellista oli myös kylmäverisen tappajan asettaminen päärooliin.

Pentti Kirstilän dekkariin perustuva Jäähyväiset presidentille sijoittuu vuoden 1979 Tampereelle. Hannu Lauri näyttelee kaljupäistä Asko Mertasta, joka työskentelee tarjoilijana yökerhossa. Mertanen kantaa juomaa kabinettien isokenkäisille, mutta manaa asiakkaittensa korruptoituneisuutta. ”Mitä suurempi pomo, sitä suurempi sika”, hän valistaa työtovereitaan.

jaahyvaiset_presidentille_2_color
Jäähyväiset presidentille. Kuva © KAVI.

Ampumista ja bodaamista harrastava militantti ei tyydy pelkästään uhittelemaan. Mertanen aikoo iskeä suoraan vallan huipulle ja murhata herroista vihattavimman, tasavallan presidentin. Attentaattiaan hän suunnittelee kalseassa asunnossaan, jonka yksi huone on omistettu kokonaan aseille. Pöydillä lojuu sota-aiheista kirjallisuutta, seinillä on kuvia kehonrakentajista. Naisystävää (Laila Räikkä) Mertasesta huokuva väkivallan uhka tuntuu kiihottavan.

Antti Litja näyttelee komisario Hanhivaaraa, joka tutkii Mertasen naisystävän työtoverin murhaa. Aake Kalliala on kollegoilleen arvoituksia nakkeleva etsivä Siika. Tarmo Manni nähdään viimeisessä valkokangasroolissaan Kekkosta muistuttavana presidenttinä. Kuvataiteilija Kimmo Kaivanto esittää itseään kohtauksessa, jossa presidentti osallistuu vuoden 1918 tapahtumia kuvaavan maalauksen paljastustilaisuuteen.

Jäähyväiset presidentille muistuttaa ruotsalaisen Bo Widerbergin realistista toimintajännäriä Komisario Beck tähtäimessä (1976), jossa katkeroitunut tappaja linnoittautuu tukholmalaisen kerrostalon katolle ja ampuu kaikki näköpiiriinsä osuvat poliisit. Kassilan ilmeisin esikuva lienee kuitenkin ollut Martin Scorsesen Taksikuski (1976). Asko Mertanen on kuin Travis Bicklen pirkanmaalainen pikkuserkku. Robert De Niron tavoin Hannu Lauri valmistautui rooliinsa poikkeuksellisen huolellisesti, mikä toikin näyttelijälle Jussi-palkinnon.

Kun Pentti Kirstilä kirjoitti romaaniaan 1970-luvulla, Pohjola oli vielä monessa suhteessa lintukoto. Koulusurmien kaltaisia järjettömiä väkivallantekoja ei osattu edes kuvitella. Ajat olivat kuitenkin muuttumassa. Kassilan elokuvan tuotantoprosessi oli kesken, kun pääministeri Olof Palme murhattiin Ruotsissa ja Mikkelin panttivankidraama vaati kuolonuhreja Suomessa. Jaakko Seppälän mukaan amerikkalaiseksi mielletystä väkivallasta tulikin samanaikaisesti osa suomalaista elokuvaa ja yhteiskuntaa.

LUMIMARJA TIRRONEN

Jäähyväiset presidentille (Farväl, herr president) 1987. Tuotanto: Skandia-Filmi Oy. Ohjaus: Matti Kassila. Käsikirjoitus: Matti Kassila, Taavi Kassila. Kuvaus: Kari Sohlberg. Äänitys: Ossi Viskari, Johan Hake. Leikkaus: Irma Taina. Lavastus: Erkki Saarainen. Pukusuunnittelu ja maskeeraus: Marjatta Nissinen. Musiikki: Heikki Sarmanto. Näyttelijät: Hannu Lauri (tarjoilija Asko Mertanen), Laila Räikkä (baarimestari Eeva-Maria Kilpinen), Antti Litja (ylietsivä Hanhivaara), Esa Saario (komisario Kairamo), Aake Kalliala (etsivä Siika), Markku Huhtamo (ylietsivä Huhtanen), Markku Nieminen (etsivä Rimpiaho), Tarmo Manni (Tasavallan presidentti), Martti Pennanen (kauppaneuvos Ollila), Lauri Väärä (presidentin adjutantti), Rauha Puntti (Elsa Maijala), Pentti Järventie (Olavi Maijala), Esko Nikkari (rakennusliikkeen mies), Olavi Ahonen (Väinö Kuuppa, eläkeläinen), Aarre Karén (vanhempi mies ampumaradalla), Petri Johansson (nuorempi mies ampumaradalla), Carl-Kristian Rundman (poliisi tanssipaikalla), Tarja Siimes (Pirkko, tarjoilija), Antti Pääkkönen (Esko, tarjoilija), Heli Touru (hovimestari), Pekka Juntunen (vaalea miestarjoilija), Ulla-Sisko Tamminen (tarjoilija), Anita Heikkinen (tarjoilija), Timo Kankainen (poliisi Eeva-Marian ampumispaikalla), Salme Laaksonen (huutava nainen ampumispaikalla), Eero Saarinen (Grönberg, presidentin autonkuljettaja), Kari Sara (talonmies), Jyrki Kovaleff (poliisi sairaalassa), Anja Jaakkola (sairaanhoitaja), Taavi Kassila (poliisivalokuvaaja), Risto Aaltonen (Mertasen auton pysäyttävä poliisi), Heikki Kirma (parrakas mies toimistossa), Jari Aalto (poliisi hälytyskeskuksessa), Ari Jokinen (poliisi), Vuokko Vuorinen (tyttö tanssipaikalla), Pauliina Paananen (tyttö tanssipaikalla), Kimmo Kaivanto (taiteilija). Ensi-ilta: 16.1.1987 Helsinki (Arena 1, Bristol 1), Turku (Thalia 1-2-3). Pituus/kesto: 2380 m / 87 min.