Kirjailija Marja-Leena Mikkola (s.1939)  julkaisi ensimmäisen novellikokoelmansa Naisia vuonna 1962. Vuosikymmenen mittaan hänestä kehittyi omaääninen, yhteiskuntakriittinen kulttuurivaikuttaja, joka hyödynsi romaanin, laululyriikan, teatterin ja elokuvan mahdollisuuksia. Mikkolan vaikutuksesta suomalainen elokuva tavoitti ensi kertaa urbaanin nuoren ihmisen äänenpainon, erityisesti pääkaupunkilaisen puhetavan. Mikkola ei ole työskennellyt monessa elokuvassa, mutta nämä elokuvat ovat vaikuttaneet laajasti.

Erkko Kivikosken Kesällä kello 5 merkitsee aikansa luontevinta suomalaista elokuvaa puhaltaessaan kankaalle maailmaan eksyneitä, eräällä lailla ilmassa leijuvia ihmishahmoja, jotka tiedostamattaan hakevat vahvempaa henkistä ja ruumiillista yhteydentunnetta. Elokuva tuntuu tavoittelevan ajatonta, ympäröivän maailman äänistä irtautuvaa kokemusta, etsivän vapauden näköalaa vallitsevien yhteiskunnallisten olojen ulkopuolelta. Filmin vilpittömässä ilmeessä on vielä jäsentymättömän, mihinkään takertumattoman elämänvaiheen tuntua. Dialogit kirjoitti Marja-Leena Mikkola yhdessä Juha Tantun kanssa.

Kaupunkinuorison ääni kuului vielä voimakkaammin vuosikymmenen jälkipuolella Mikkolan alkuperäiskäsikirjoituksessa Käpy selän alla, jonka Mikko Niskanen ohjasi tunnetuin seurauksin ensi-iltaan lokakuussa 1966. Vaikka kohtauksia improvisoitiin paljon ja muun muassa kauniit loppuminuutit oivallettiin vasta leikkauspöydässä, hengittää Mikkolan teksti ja intohimoinen alkuperäisidea halki elokuvan. Työ Niskasen kanssa jatkui ratkaisevalla panoksella Lapualaismorsiamen käsikirjoitustyöryhmässä. Mikkolan tekstiä hyödynnettiin seuraavan kerran pitkässä näytelmäelokuvassa vuonna 1992, kun Outi Nyytäjä loi hänen tarinastaan käsikirjoituksen Pekka Lehdon ohjaamaan Kaivoon.

Mikkolan kirjoittamista lauluteksteistä mainittakoon Laulu kuolleesta rakastetusta ja Laulu rakastamisen vaikeudesta, jotka Kävyssä elävät Kaj Chydeniuksen muistettavin sävelin, Kirsti Wallasvaaran ja Kristiina Halkolan tulkintoina. Romaanien, runojen ja novellien, lastenkirjojenkin tekijänä tunnetun Mikkolan ura on vaikuttava myös kääntäjänä. Hänen loistavasta suomentajan kyvystään on hyötynyt myös elokuvakirjallisuus, kuten Pier Paolo Pasolinin tekstien kokoelma Laitakaupungin valot (Mabuse, 1989) osoittaa.

Eero Tammi

Marja-Leena Mikkolan elokuvatyöt

1992 Kaivo
1967 Lapualaismorsian
1966 Käpy selän alla
1963 Kesällä kello 5