TAPIO SUOMINEN

Tapio Suominen (s. 1946, Porvoo) on ohjaaja, leikkaaja, käsikirjoittaja ja tuottaja, jonka kädenjälki näkyy vajaassa viidessäkymmenessä kotimaisessa elokuvassa ja televisiosarjassa. Suominen opiskeli vuosina 1966–1970 Taideteollisessa korkeakoulussa, josta hän valmistui ohjaajaksi. Hänen ensimmäinen pitkä elokuvansa oli Narrien illat (1970). Kymmenen vuotta myöhemmin Täältä tullaan, elämä! teki hänestä arvostetun tähtiohjaajan niin yleisön kuin kriitikoidenkin silmissä. Tätä ennen huomiota oli herättänyt erityisesti Suomisen vammaisuutta käsitellyt lyhytelokuva Tahdomme elää (1977).

Vaikka Tapio Suominen on töissään käsitellyt useita sosiaalisesti kiinnostavia ja tärkeitä aiheita, nuorison ja nuorten aikuisten kuvaukset lienevät hänen ominta aluettaan. Yhteiskunnallisista aiheistaan – vammaisten oikeudet, esiintyvän taiteilijan työskentelyolosuhteet, ongelmanuoriso ja syrjäytyminen, prostituutio ja niin edelleen – huolimatta Suominen ei ehkä Syöksykierrettä (1981) lukuun ottamatta käsittele kysymyksiä niinkään yhteiskunnallisina ongelmina, tai ainakaan se ei ole tarinoiden keskiössä. Suomista kiinnostaa yksilö, hän ei esimerkiksi kuvaa lähiönuoruutta ja -nuoria yleensä. Täältä tullaan, elämä! ei edes kerro tarkkailuluokan syrjäytyneistä nuorista kollektiivina eikä Porttikielto taivaaseen käsittele prostituutiota yleensä. Sama yksilöön keskittyvä malli toteutuu lähes poikkeuksetta Suomisen televisio- ja elokuvaohjauksissa riippumatta siitä, kuka on työskennellyt käsikirjoittajana: niin Pirita (1995), Kasvu (1987) kuin Edessä lupaava tulevaisuuskin (1992) ovat ennemmin nuorten kuin nuorison kuvauksia. Syöksykierre, joka sinällään on teemoiltaan Suomisen elokuvista kollektiivisin, kuvaa sekin ennemmin pohjoisen ihmisten ikävää ja juurettomuutta, vaikka keskushenkilöt ovat nuoria aikuisia.

Toistaiseksi viimeisessä työssään Mosku – lajinsa viimeinen (2003) Tapio Suomisen tyyli on toinen. Ylväät Pohjoiskairan maisemat ja seikkailuelokuvista lainattu tyylilaji tekevät elokuvasta komean Lapin luonnon ylistyksen, jossa itse Mosku, Aleksi Hihnavaara, ei ole yksiselitteinen sankari, vaan ankaran erämaan kasvatti, joka kantaa omaa moraalikoodistoaan.

Matti Salakka


Tapio Suomisen ohjaamat pitkät elokuvat

2003 Mosku – lajinsa viimeinen (+ käsik.)
1995 Pirita
1990 Porttikielto taivaaseen (+ käsik., leikk.)
1984 Musta hurmio (+ käsik.)
1981 Syöksykierre (+ käsik., leikk.)
1980 Täältä tullaan, elämä! (+ leikk., tuott.)
1970 Narrien illat (+ käsik.)

Muut ohjaustyöt

1997 Eläintenpäivä (+ käsik.)
1997 Kovaa maata (päätösosa)
1994 Kovaa maata
1992 Edessä lupaava tulevaisuus
1992 Musta enkeli ja tuhoojat (+ käsik.)
1991 Näytön paikka
1989 Musta enkeli (+ käsik., edit., tuott.)
1988 Yksinäinen paikka (+ käsik., edit., tuott.)
1987 Kasvu
1985 Ihmisen mittakaava (+ käsik., leikk.)
1985 Miljardi vuotta ennen maailmanloppua
1981 Elämän puolesta (+ käsik.)
1979 Kyläkauppa (+ käsik., leikk.)
1978 Sankareita – onko heitä… (+ käsik., leikk.)
1977 Tahdomme elää (+ käsik., leikk.)
1976 17. kesä (+ käsik., leikk.)
1976 Onnettomuus (+ käsik., leikk.)
1976 Suomi tässä ja nyt (yhdessä Mikko Niskasen kanssa)
1969 Bang
1969 Nine Nein Nain

JUHO GARTZ

Säkkijärvellä vuonna 1934 syntynyt Juho Gartz on elokuvan moniottelija, joka on toiminut sekä ohjaajana, käsikirjoittajana että tuottajana. Parhaiten hänet kuitenkin tunnettaneen leikkaajana. Festivaaleilla nähtävistä elokuvista hän on leikannut Mikko Niskasen Pulakapinan (1977) sekä Animaatioiden helmiä -näytöksen elokuvat Alkoholi ihmisruumiissa (1961) ja Impressio (1967). Lisäksi hän on leikannut monien muiden kärkiohjaajiemme, kuten Matti Kassilan, Edvin Laineen, Erkko Kivikosken, Spede Pasasen ja Markku Lehmuskallion elokuvia. Erityisen merkittävä rooli Gartzilla oli festivaaleillakin takavuosina nähdyssä Kivikosken elokuvassa Laukaus tehtaalla (1973), jossa hän toimi sekä leikkaajana, käsikirjoittajana että apulaisohjaajana.

Gartz on itse ohjannut useita lyhytelokuvia. Niiden joukossa on tilaustöitä, kuten Säästöpankin nuorisouutisia (1967), ja elokuvissa on usein myös yhteiskunnallinen tai pedagoginen tendenssi. Yhteiskunnallisuus nousee pintaan jo ensimmäisessä varsinaisessa omassa ohjauksessa, tulevaisuuden suuntaa pohtivassa kokeellisessa kollaasielokuvassa Pommi (1969). Merkittävä osa Gartzin ohjauksista luotaa kiinnostavista näkökulmista suomalaisen elokuvan ja muun taiteen historiaa. Hyviä esimerkkejä ovat koneenkäyttäjä Arvi Mäkelästä kertova mustavalkodokumentti Elokuvan näkymätön mies (1988) sekä festivaaleilla Suomalaisen animaation historian alkukuvana nähtävä Gartzin viimeisin, liikkuvan kuvan kehitykseen oleellisesti vaikuttaneesta Eadweard Muybridgestä kertova elokuva.

Gartz on myös merkittävä elokuvakirjailija. Esimerkiksi 1900-luvun alkupuolen komediaa hän käsittelee kirjassaan Mykät koomikot (1985). Aiemmin, 1970-luvulla ilmestyi Elävöitettyjä kuvia (1977), joka on ainoa tietoteos suomalaisen animaatioelokuvan historiasta. Kolmiosainen dokumenttielokuva Suomalaisen animaation historia on kuin täydennystä ja jatkoa kirjassa aloitetulle työlle kotimaisen animaatiotietoisuuden levittämiseksi. Animaation historiaa käsittelevät elokuvat Gartz on tehnyt tiiviisti yhdessä kansallisessa audiovisuaalisessa arkistossa työskentelevän Lauri Tykkyläisen kanssa.

Leikkaajanurastaan ja suomalaisesta elokuvakulttuurista Gartz on kirjoittanut teoksen Leikkaaja – suomalaisen elokuvan ihmemaa sen takahuoneesta nähtynä (2003). Suomalaisen elokuvan festivaalien vieraana Gartz on nyt kolmatta kertaa. Aiemmin hän on vieraillut festivaaleilla vuosina 1995 ja 2006.

Tommi Römpötti


Juho Gartzin ohjaamat elokuvat
(Varhaisinta elokuvaa lukuun ottamatta Gartz on myös käsikirjoittanut ja leikannut elokuvat.)

2007 Eadweard Muybridge
1996 The Keppo Family – sirkusta koko elämä
1995 Magnus, Wilhelm ja Ferdinand
1993 Kari ja hänen 9 presidenttiään
1993 Olli – valittuja tekosia
1992 Säkkijärvi – Kondratjevo
1991 Denis
1991 Kolmiulotteisia kuvia
1990 Rintamapiirtäjät
1989 Taikuri
1988 …ja niinhän tuli juostua! sanoi Viljo Heino
1988 Elokuvan näkymätön mies
1988 Felix
1987 24 ruutua sarjakuvaa
1985 Tiikerin vuosikymmen
1983 Vielä pikkuisen piirrettyä elokuvaa (yhdessä Lauri Tykkyläisen kanssa)
1982 Lisää piirrettyä elokuvaa – suomalaisen animaation vaiheet 1940-1966 (yhdessä Lauri Tykkyläisen kanssa)
1981 Muutama metri piirrettyä elokuvaa (yhdessä Lauri Tykkyläisen kanssa)
1975 Kouludemokratia
1973 Uudistuva koulu
1969 Pommi
1967 Säästöpankin nuorisouutisia

KATI OUTINEN

Kati Outisen (s. 1961 Helsinki) on maamme kansainvälisesti tunnetuimpia ellei jopa tunnetuin näyttelijä. Hänen ensimmäinen elokuvaroolinsa oli Tapio Suomisen vuonna 1979 ohjaamassa nuorisoelokuvassa Täältä tullaan elämä! (1980). Saman vuoden keväällä hän pääsi ylioppilaaksi ja jo vuonna 1984 hän valmistui Teatterikorkeakoulusta näyttelijäksi.

Näyttävän elokuvauransa ohella Kati Outinen on näytellyt lukuisissa näytelmissä erityisesti KOM-teatterissa, Ryhmäteatterissa ja Helsingin kaupunginteatterissa. Hän on myös esiintynyt kuunnelmissa ja useissa televisiosarjoissa.

Tunnetuksi Kati Outinen on kuitenkin tullut ennen kaikkea Aki Kaurismäen elokuvista. Outisen ja Kaurismäen ensimmäinen yhteinen elokuva oli Varjoja paratiisissa (1986), ja yhteistyö on jatkunut kaksi vuosikymmentä. Vuonna 2002 Outinen palkittiin Cannesin elokuvafestivaaleilla parhaan naispääosan palkinnolla roolistaan elokuvassa Mies vailla menneisyyttä.

Kati Outinen on saanut Filmiaura ry:n parhaasta naispääosasta myöntämän Jussi-patsaan roolitäistään elokuvissa Tulitikkutehtaan tyttö, Kauas pilvet karkaavat ja Mies vailla menneisyyttä.

Vuodesta 2003 Kati Outinen on työskennellyt nimettynä Teatterikorkeakoulun näyttelijätyön professorin virkaan. Omassa näyttelijän työssään Outisen tavaramerkkejä ovat pienieleisyys, koskettavuus, omistautuminen ja tietynlainen surun läpi kumpuava ilo.

Matti Salakka


Kati Outisen pitkät elokuvat

2008 Sauna
2007 Tummien perhosten koti
2006 Laitakaupungin valot
2005 Eläville ja kuolleille
2005 Playa del Futuro
2004 Mélyen örzött titkok/Vaietut salaisuudet
2004 Populärmusik från Vittula
2002 Mies vailla menneisyyttä
1999 History Is Made at night/Historiaa tehdään öisin
1998 Eros ja Psykhe
1998 Juha
1998 Säädyllinen murhenäytelmä
1998 Zugvögel... einmal nach Inari/Junalinnut
1997 Kallion kuningas (tv)
1997 Sairaan kaunis maailma
1996 Kauas pilvet karkaavat
1994 Kaikki pelissä
1993 Pidä huivista kiinni, Tatjana
1990 Täysin syytön (tv)
1990 Tulitikkutehtaan tyttö
1989 Jokaisella on tämänsä (tv)
1989 Likaiset kädet (tv)
1987 Hamlet liikemaailmassa
1986 Kuningas lähtee Ranskaan
1986 Varjoja Paratiisissa
1985 Painija (tv)
1984 Aikalainen
1984 Päivää, herra Kivi
1980 Täältä tullaan, elämä!



LAURI TYKKYLÄINEN

Kun elokuvaperinnetoimikunta vanhan kotimaisen elokuvan kartoittamiseksi perustettiin 4.4.1973, Lauri Tykkyläinen (s. 1948) oli juuri valmistumassa Taideteollisen korkeakoulun elokuva- ja tv-linjalta. Hänestä tuli toimikunnan sihteeri ja kohta kerääjä ja tutkija, kun komitea oli siirtynyt Suomen Elokuva-arkisto ry:n alaisuuteen. Opiskelun ohessa Tykkyläinen harjoitteli Yleisradion ja Mainos-TV:n assistenttina ja toimittajana vuosina 1969-1973.

Verkottumisesta mediaan oli seurauksensa, sillä nuori perinnetutkija ei tyytynyt vain keräämään. Tykkyläinen suunnitteli myös ohjelmia, jotka toivat kotimaisen elokuvan pelastamistyölle julkisuutta. Eräät televisiodokumentit ovat edelleen ainutlaatuisia, kuten Nyrki Tapiovaara - elokuvaohjaaja (1973), Arktisia matkakuvia - Sakari Pälsin tutkimusmatka Koillis-Siperiaan 1917 - 1919, Kuvia Suomen suurruhtinaskunnasta 1906 -1917 (1985) sekä Suomalaisen lyhytelokuvan vuosikymmenet (1986).

Juho Gartz, Niskasen avainteosten sekä Laineen Täällä Pohjan tähden alla leikkaja, löysi Tykkyläisen kanssa animaatioelokuvasta yhteisen kiinostuksen kohteen. Tykkyläisen haaviin oli tarttunut Yrjö Nortan Aito sunnuntaimetsästäjä ja SOK:n mainososaston harvinaisia animaatiohelmiä. Muutama Metri Ky:n nimissä he kävivät animaatioelokuvamme historiaan ja nykypäivään kolmessa osassa: Muutama metri piirrettyä elokuvaa (1981), Lisää piirrettyä elokuvaa – suomalaisen animaation vaiheet 1940 - 1966 (1982) sekä Vielä pikkuisen piirrettyä elokuvaa (1983).

Vuosina 1985 -2001 Lauri Tykkyläinen ja Helsingin kaupunginarkiston Seppo Helminen koostivat Elävää Helsinkiä, seitsemän osan sarjan historiallisista lyhytfilmeistä ja uutiskuvista. Vuonna 2006 Tykkyläinen palasi perinteen juurille Oy Kansatieteellisen Elokuvan pariin. Sen tuloksena syntyi Isien työt, dvd Sakari Pälsin ja Eino Mäkisen tuotannosta. Samalla Tykkyläinen ja valokuvateknikko Kai Vase kunnioittivat valokuvaaja Eino Mäkistä kirjalla Maan valo, joka laajenee Ateneumin juhlanäyttelyksi tänä vuonna.

Suomen elokuva-arkiston tutkijana Lauri Tykkyläinen on päässyt lukuisia elokuvan suuruuksia lähelle. Heihin kuuluvat Jörn Donner, Erik Blomberg, Felix Forsman, Matti Kassila, Eino Mäkinen, Yrjö Norta, Risto Orko, Teuvo Tulio ja monet muut. Tampereen Elokuvajuhlilla esitettävät  Arkiston Aarteet on Tykkyläisen ja Raimo Siliuksen vuosikymmeniä kestänyt matka lyhytelokuvamme historiaan. Työ julkisuuden takana jatkuu KAVA:n Elävän kuvan museossa, jota Lauri Tykkyläinen, suomalaisen elokuvaperinteen asiamies, on vienyt sisulla eteenpäin vuodesta 2005.

Ilkka Kippola


Lauri Tykkyläisen valikoitu filmografia

2007 Eadweard Muybridge (näyttelijä)
2000 Tapaus Miehen vankina (ohjaus, kuvaus)
1994 Hollywood tuli Haapamäelle (selostaja, suunnittelu)
1991 Denis (arkistoasiantuntija)
1988 Erkki Karu 1887-1935 – Suomi(ohjaus)
1988 Felix (ohjaus ja käsikirjoitus yhdessä Juho Gartzin kanssa, kuvaus, arkistoasiantuntija)
1987 Kuvia Helsingistä (ohjaus yhdessä Martti Helmisen ja Pentti Mallisen kanssa)
1986 Suomalaisen lyhytelokuvan vuosikymmenet (toimittaja)
1985 Hymypoika (näyttelijä)
1983 Vielä pikkuisen piirrettyä elokuvaa (ohjaus, käsikirjoitus ja tuottaja yhdessä Juho Gartzin kanssa, selostus)
1982 Lisää piirrettyä elokuvaa – suomalaisen animaation vaiheet 1940-1966 (ohjaus, käsikirjoitus ja tuottaja yhdessä Juho Gartzin kanssa, selostaja)
1981 Muutama metri piirrettyä elokuvaa (ohjaus, käsikirjoitus ja tuottaja yhdessä Juho Gartzin kanssa, näyttelijä, selostaja)
1977 Hemåt i natten (näyttelijä, apulaisäänittäjä, valokuvat)
1976 Pyhä perhe (apulaisohjaaja, valokuvat)
1975 Jouluksi kotiin (äänitys, valokuvat)
1975 Rakastunut rampa (äänitys, valokuvat)
1974 Esa (ohjaus)
1974 Karvat (näyttelijä, äänitys, valokuvat)
1973 Nyrki Tapiovaara – elokuvaohjaaja (ohjaus, käsikirjoitus)
1972 Auto vai ihminen (ohjaus)
1971 Kovat kaverit (kuvaus)
1970 Jussi Pussi (näyttelijä)



PEKKA AINE

Helsingissä vuonna 1948 syntynyt Pekka Aine on pitkän linjan suomalainen elokuvaaja (FSC). Hän valmistui Taideteollisesta korkeakoulusta kuvaajaksi 1978. Opiskeluaikana vuonna 1977 hänelle kehkeytyi idea elokuvasta, josta tuli sittemmin eräs suomalaisen elokuvan virstanpylväs. Yhdessä Yrjö Renvallin kanssa Aine ryhtyi kirjoittamaan käsikirjoitusta elokuvaan Täältä tullaan, elämä! Kirjoittaminen kesti muutaman vuoden. Tapio Suominen, joka oli Aineen opettajana taideteollisessa korkeakoulussa, ohjasi tämän paljon keskustelua aiheuttaneen elokuvan, joka sai ensi-iltansa 1980. Yhteistyö Suomisen kanssa oli alkanut jo aiemmin palkitulla lihasrappeutumaa sairastavaa nuorukaista kuvaavalla lyhytelokuvalla Tahdomme elää (1997).

Täältä tullaan, elämä! syntyi onnekkaissa merkeissä. Se oli vuoden 1980 katsotuin kotimainen elokuva 382 000 katsojallaan. Elokuvan voi myös nähdä merkittävänä uuden alkuna, sillä siinä esiintyi ensimmäistä kertaa valkokankaalla tuleva eurooppalaisen elokuvan palkittu näyttelijä Kati Outinen.

Pekka Aine on ollut mukana yli sadassa kotimaisessa elokuvassa, joista runsas kymmenen on pitkiä näytelmäelokuvia. Yhteistyökumppaneina ovat olleet monet suomalaisen elokuvan tunnetut nimet, kuten Risto Jarva, Ere Kokkonen, Antti Peippo, Mikko Niskanen, Lasse Naukkarinen, Anssi Mänttäri ja Veikko Kerttula. Aine on työskennellyt myös Suomalaisen elokuvan festivaalin edellisvuosien vieraiden Olli Soinion ja Seppo Rustaniuksen kanssa. Rustaniukselle hän on kuvannut kymmenen dokumenttielokuvaa, jotka ovat kartoittaneet merkittävällä tavalla Suomen lähihistoriaa ja jotka toimivat myös arvokkaana lähdeaineistona historian tutkijoille. Yhteistyö Rustaniuksen kanssa jatkuu, sillä yhdestoista dokumentti on jo tekeillä.

Pekka Aine on ehdottomasti myös monitoimimies: hän on toiminut paitsi elokuvaajana ja käsikirjoittajana niin myös valosuunnittelijana, opettajana ja elokuva-alan yrittäjänä. Lisäksi hän on työskennellyt kuvauksen päätoimisena lehtorina Turun taideakatemiassa vuodesta 1998 lähtien.


Esimerkkejä Pekka Aineen kuvaamista elokuvista

Näytelmäelokuvat

1983 Iso Vaalee
1981 Syöksykierre
1980 Täältä tullaan, elämä! (+ käsik.)
1979 Ihmemies
1978 Syksyllä kaikki on toisin
1977 Häpy endkö? Eli kuinka Uuno Turhapuro sai niin kauniin ja rikkaan vaimon
1976 Loma
1975 Mies, joka ei osannut sanoa ei

Dokumentteja

2008 Uhrit 1918
2002 Karjalainen kiirastuli
2002 Kirjoitan teille täältä maanpäältä
2000 Kivet (+ tuott.)
1999 Miehen mitta
1999 Punaorvot valkoisessa Suomessa
1998 Kun aika on kypsä - Matti Kassila kertoo Sillanpää-elokuvistaan
1997 Punaiset esiliinat
1996 Koiton laulu
1996 Tie tuntemattomaan
1995 44. divisioonan kujanjuoksu
1995 Viimeiset liiviläiset?
1994 Behind Stalin’s Mirror
1993 Total Balalaika Show
1993 Take Five - Helvetinkolu
1991 Haave välimerestä
1991 Maitotilipäivä
1990 Valtteri ja Mirjami
1989 1918 sodan kuvat
1989 Kosketus
1986 Nykytaiteen museo
1986 Vapauden kasvot
1979 Graniittipoika (+ käsik.)
1978 Sankareita - onko heitä...
1978 Paavo Nurmi - mies ja aika (tv)