Facebookissa

SUOMALAISEN ELOKUVAN FESTIVAALI 2011

– pidempi, laajempi, leikkaamaton

Suomalaisen elokuvan festivaali on 20-vuotias. Juhlavuotta päästään viettämään asianmukaisesti, kun Jouko Aaltonen ja tuotantoyhtiö Illume tarjosivat uutuusdokumenttinsa Taistelu Turusta ensi-iltaa festivaalillemme. Suomalaisen elokuvan festivaalista tuli näin kertaheitolla osa kulttuuripääkaupunkivuotta ja uuden kotimaisen elokuvan esityspaikka. Perustehtävämme, kuten nykyään tavataan sanoa, ei silti muuttunut: SEF on keskeinen osa Suomen Turun kulttuuritarjontaa tuodessaan vanhan ja hieman uudemmankin kotimaisen elokuvan suuren yleisön nähtäville.

Kotimaisella elokuvalla on monta historiaa ja tuhansia tarinoita. SEF pyrkiikin muistuttamaan, että kotimainen elokuva mahdollistaa monia erilaisia lähestymistapoja ja näkökulmia – vieläpä yhtä aikaa. Suomalaisen elokuvan festivaalilla elokuvaa katsotaan tähtien loistoa ihaillen, osaamisen tasoa ja rutiinia arvostaen, suomalaista kulttuuria ja yhteiskuntaa monipuolisesti peilaten, tai välillä camp-mielellä silmää iskien. Päämäärämme ovat yhtä aikaa taiteellisia ja populaareja.

Festivaalin historia juontaa Turun yliopiston yleisen kirjallisuustieteen oppiaineen elokuva- ja teatteritutkimuksen koulutusohjelmaan ja sen järjestämään kotimaisen elokuvan seminaariin 1990-luvun taitteessa. Seminaariin ilmestyi yllättäen kuulijaksi turkulaistunut ohjaajalegenda, ”ikuinen romantikko” Hannu Leminen. Kävi ilmi, että Leminen jakoi paitsi nuorten tutkijoiden kiinnostuksen myös ponnekkuuden, jolla seminaarin anti ja orastava kiinnostus kotimaisen elokuvan historiaa kohtaan voitaisiin viedä suuren yleisön nähtäväksi. Nuoret tutkijat lähtivät hakemaan yhteistyötahoikseen Varsinais-Suomen elokuvakeskusta ja pitkän linjan turkulaisia elokuvavaikuttajia. Kun vielä silloinen Suomen elokuva-arkisto innostui ideasta, oli Suomalaisen elokuvan festivaali synnytetty. Itseoikeutetuksi kummisedäksi festivaalille saatiin Hannu Leminen.

Syntytaustastaan huolimatta – tai ehkä juuri siksi – SEF ei ole maistunut eikä tuoksunut tutkijankammioille tai arkiston uumenille. Tapahtuma oli alusta asti yleisön ja elokuvantekijöiden kohtauspaikka, tilaisuus, jossa muisteltiin, katsottiin elokuvia ja istuttiin iltaa iloisena joukkiona, jota yhdisti rakkaus kotimaiseen elokuvaan. Aivan samoin kuin viime vuoden merkittävin kotimainen ensi-ilta oli nimeltään Kohtaamisia (Saara Cantell, 2009), voisi festivaaliammekin kutsua kohtaamisten juhlaksi: niin ikimuistoisia kohtaamisia on Turussa todistettu tekijöiden ja tähtien, yleisön, festivaaliväen ja kollegojen kesken. Edesmennyt Rauni Mollberg kiteytti festivaalitunnelman sanoin ”hyvä oli kieli, hyvä oli mieli, hyvä oli liemi”.

Festivaalilla on tänä vuonna kolme teemaa: suomalainen dokumenttielokuva lippulaivanaan ensi-iltadokumentti Taistelu Turusta, kotimainen tieteiselokuva ja SEF 20 vuotta -juhlasarjaan koottu rakastettujen klassikkofilmien kimara. Dokumentti-teemaan kuuluu kymmenen esitystä, seminaari, kaksi valokuvanäyttelyä ja klubi-ilta. Juhlasarjassa näytetään festivaalihistorian mieleenpainuvimpia esityksiä, tähtivieraiden esittelemänä. Sarjassa nähdään esimerkiksi Juhani Ahon ja Irma Seikkulan merkkivuoteen sopien Juha. Huomioida kannattaa myös Anna-Liisa, jonka säestyksestä vastaavat Kari Mäkiranta ja Taideakatemian opiskelijat. Mukana on myös Huijarien huvittavat huiputtajat, turkulainen hupailu, joka restauroitiin 1990-luvulla festivaaliyleisön karttuisan käden tuottamin varoin. Festivaalin alkukodin, Humalistonkadun ML Media Livin eli entisen Dominon esitykset eivät varmasti jätä kylmäksi!

Suomalaisen elokuvan festivaalin alkuperäinen idea oli esittää rakastettuja ja muistettuja elokuvia valkokankaalla. Pian ohjelmistoon tuli myös harvinaisuuksia, alkuvuosilta muutamana esimerkkinä mainittakoon Kaarlo Nuorvalan Viettelysten tie, Theodor Lutsin ja Erkki Uotilan Salainen ase ja Nyrki Tapiovaaran Herra Lahtinen lähtee lipettiin -elokuvan säilynyt osa. Kokonaisena omana teemanaan harvinaisempaa elokuvaa SEF tuo esiin jo toistamiseen Suomi-scifin teemasarjassaan, joka käsittää kymmenen elokuvaa, seminaarin ja klubi-illan. Monet sarjan elokuvista olivat marginaalielokuvaa jo syntyaikanaan, eivätkä ne ole olleet yleisön nähtävillä missään esitysmuodossa. Kiitos siis näiden elokuvien tekijöille ja oikeuksien omistajille ennakkoluulottomuudesta: tämä sarja ansaitsee tulla näytetyksi ja nähdyksi!

Vuoden 2011 kolme festivaalisarjaa ja esityspaikkaa vaativat myös katsojalta tarkkaa ohjelmistoon perehtymistä ja logistointia: tarkista, missä suosikkiesityksesi on, äläkä epäröi kysyä neuvoja järjestäjiltä. Huomioi, että Logomoon siirtymiseen on varattava aikaa ja että Taistelu Turusta -elokuvan Logomon näytökseen on noudettava lippu etukäteen. Myös festivaalikortin hankkineiden on lunastettava paikkalippunsa haluamaansa näytökseen, sillä varsinkin Puutarhakadulla tilaa on rajallisesti.

Tämän vuoden uutuus on maakunta-sarja, johon saimme idean Varsinais-Suomen taidetoimikunnalta ja pääsihteeri Henri Terholta. Nyt festivaali levittäytyy myös Laitilaan, Paimioon ja Saloon. Kiitokset taidetoimikunnalle ja teatterinomistajille!

Haluan kiittää festivaalin muita järjestäjiä, Kansallista audiovisuaalista arkistoa ja Yleisradion TV-arkistoa – apunne on tänäkin vuonna ollut korvaamaton. Kiitos myös vieraillemme, jotka osallistuivat aktiivisesti ohjelmiston laadintaan. Nöyrä kiitos Turun kaupungille ja Suomen elokuvasäätiölle merkittävästä tuesta. Yksityishenkilöinä haluan kiittää Humalistonkadun teatterin uupumatonta koneenkäyttäjää Reino Vahteria. Muitakaan yhteistyökumppaneitamme emme toki unohda – emmekä varsinkaan katsojia, joita ilman festivaali olisi merkityksetön.

Suomalaisen elokuvan festivaalilla on komeita vuosia takanaan ja edessään!

Matti Salakka
Festivaalijohtaja