TUTTU PÄÄTEHTÄVÄ, ENNÄTYSMÄÄRÄ OHEISOHJELMAA!


Suomalaisen elokuvan festivaali järjestetään nyt jo 18. kerran. Ihmisiässä kahdeksantoistavuotiasta muistutetaan usein siitä, että täysi-ikäisyys ja aikuisuus ovat kaksi eri asiaa, mutta kahdeksantoista on yhtä kaikki ajokortti-, äänioikeus- ja baari-ikä. Festivaaleillemme täysi-ikäisyys tuo runsaasti uusia tuulia, mutta pääasiat ovat ennallaan: SEF tulee jatkamaan hyväksi osoittautuneelle toimintalinjallaan Turun keväisessä kulttuuritarjonnassa sekä valtakunnallisesti elokuvatapahtumana, joka ainoana keskittyy kotimaiseen elokuvaan ja sen historiaan. Nuoruuden halvattomuuden aiomme säilyttää, vaikka aikuiseksi meitä voisikin jo tituleerata!

Kun tämänvuotisen festivaalin suunnittelu käynnistettiin, ei teemojen valinta tuottanut ongelmia. Modernin kotimaisen elokuvan tekijöistä päätettiin nostaa esiin Tapio Suominen, ja muut kaksi teemaa valittiin aivan yhtä mutkattomasti. Suomalaisen elokuvan suurmiehen Valentin Vaalan syntymästä tulee tänä vuonna kuluneeksi sata vuotta. Vaalan puolensataa pitkää näytelmäelokuvaa olisivat yksinään täyttäneet hyvinkin festivaaliohjelmiston – niin ettei juhlan taiteellisista ja populaareista päämääristä olisi tarvinnut yhtään tinkiä. Samaan aikaan suomalainen animaatio – tuo usein turhan vähälle arvostukselle jäävä elokuvamuoto – täyttää laskutavasta riippuen 95 tai 85 vuotta.

Pietarissa syntynyt Valentin Vaala aloitti elokuvauransa yhteistyössä Theodor Tugain (Teuvo Tulio) kanssa jo parikymppisenä. Heti ensimmäiset elokuvat – Mustat silmät, Mustalaishurmaaja ja Laveata tietä - osoittivat poikkeuksellista lahjakkuutta ja näkemystä. Vaalan elokuvien voi sanoa sisältäneen likimain kaikki elokuvan lajityypit, ja hänen tuotannostaan voi vain esimerkkeinä nostaa esiin vaikkapa Hella Wuolijoki -filmatisoinnit, Lea Joutseno -komediat, Mika Waltarin teksteihin perustuneet elokuvat tai vaikka upean Ihmiset suviyössä. Festivaaleilla päätimme alkukuvina nostaa esiin muun muassa Vaalan lyhytelokuvatuotantoa sekä näyttää lähes tuhoutuneen Sininen varjo -jännityselokuvan säilyneen osion. Myös Linnaisten vihreä kamari edustaa hieman harvemmin nähtyä Vaalaa.

Suomalaisen animaation alkupisteenä voidaan pitää joko syyskuuta 1914, kun kamera seurasi Eric Vasströmiä piirtämässä ajankohtaispilakuvia, tai Yrjö Nortan 1920-luvun mainosanimaatioita tai Harald Salénin piirtämää ensimmäistä animaatioelokuvaa Aito sunnuntaimetsästäjä (1924). Suomalainen animaatio elää nyt nousukautta muun muassa Niko – lentäjän poika -elokuvan menestyksen myötä. Suomalaista animaatiota esitetään retrospektiivisissä näytöksissä, joista yhteen on koottu kotimaisen animaation suunnannäyttäjiä, yhteen mainosanimaation helmiä. Kolmantena näytöksenä esitetään Juho Gartzin ja Lauri Tykkyläisen Suomalaisen animaation historia. Sekä Tykkyläinen että Gartz saapuvat festivaalivieraiksi. Turun taideakatemian maineikasta animaatiota esitetään kahdessa näytöksessä ja iltaklubiohjelmistossa on animaatiomusiikkivideoita. Keskiviikkona 15.4. festivaalivaraslähdön ottaa yliopistolla Suomen elokuvatutkimuksen seuran järjestämä animaatioon keskittyvä seminaari.

Tapio Suomisen tuotannon tekee festivaaliaktiiveille merkittäväksi jo se, että kuulumme sukupolveen, jolle Täältä tullaan, elämä! oli nuoruuden suuria elokuvakokemuksia – elokuva, joka puhui meidän kieltämme. Tapio Suomisen huoli ja rakkaus lähiönuoria kohtaan on yhä koskettavaa, ja samaa yksilöön keskittymistä voimme nähdä hänen muissa töissään. Meille on suuri kunnia, että Tapio Suominen tulee festivaalimme vieraaksi yhdessä kuvaaja Pekka Aineen kanssa kertomaan elokuviensa syntyprosesseista.

Suomalaisen elokuvan festivaalin oheisohjelmisto on huikea: animaatioseminaarin ohella järjestämme itse kaksi seminaaria. Lisäksi ohjelmistossa on julistenäyttely, kaksi iltaklubia ja valokuvanäyttely yhdessä valokuvakeskus Perin kanssa. Oheisohjelmisto ei toteutuisi ilman aktiivisia ja ennakkoluulottomia yhteistyökumppaneita, jotka halusivat työskennellä nimenomaan meidän kanssamme. Kiitos kuuluu Perille ja Humanistisen ammattikorkeakoulun kulttuurituottaja-koulutusohjelmalle!

Haluan kiittää festivaalin muita järjestäjiä, Kansallista audiovisuaalista arkistoa ja Yleisradion TV-arkistoa. Nöyrä kiitos myös Turun kaupungille ja Suomen elokuvasäätiölle. Finnkinoa haluamme kiittää toimivasta ja elokuvakulttuuria ymmärtävästä yhteistyöstä. Muitakaan yhteistyökumppaneitamme emme toki unohda – emmekä varsinkaan katsojia, joita ilman festivaali ei toteutuisi.

Tervetuloa kotimaisen elokuvan lumoon!


Matti Salakka

Festivaalijohtaja