Suomalaisen elokuvan festivaali käynnistyy 2. huhtikuuta 2014 jo 23. kerran, ja näyttämönä on Logomo viime vuoden tapaan. Esitämme kotimaista tuotantoa viitenä päivänä, mykkäelokuvasta uunituoreisiin uutuuksiin, ja annamme puheenvuoron myös tekijöille.

Päävieraamme on ohjaaja Pekka Lehto, joka elää vahvaa luomiskautta. Tästä kertovat tuoreet elokuvat Kalervo Palsa ja kuriton käsi (2013) ja Anneli Auerin oikeudenkäyntiin kytkeytyvä Hätäpuhelu (2014). Lehdolla on takanaan vankka ura elokuvantekijänä. Hän aloitti 1960-luvun lopulla muun muassa äänittäjän apulaisena, leikkaajana ja näyttelijänä. Ohjaajanura alkoi yhteistyössä Pirjo Honkasalon kanssa dokumenteilla Ikäluokka (1976) ja Vaaran merkki (1978). Yhteistyön hedelmänä syntyivät lisäksi Kainuu 39 (1979), Tulipää (1980), 250 grammaa (1983) ja huipennuksena Heimo Haiton elämään väljästi kytkeytyvä Da Capo (1985).

Lehdon tunnusomainen piirre on 1990-luvulta lähtien ollut kokeilevuus, erityisesti dokumentin ja fiktion luova yhdistäminen, mitä kuvaavat muun muassa Andy McCoysta kertova The Real McCoy (1998) ja Aira Samulinin tähdittämä Tango Kabaree (2001). Vuonna 2005 valmistuneessa näytelmäelokuvassa Game Over Lehto rakensi tragedian neljä vuotta aiemmin huomiota herättäneestä Heinojen murhatapauksesta. Pekka Lehto sai vuoden 2011 DocPoint-festivaalilla Aho & Soldan -elämäntyöpalkinnon. Nyt Suomalaisen elokuvan festivaali tarjoaa edustavan otoksen Lehdon tuotannosta, ja ohjaaja on mukana kertomassa elokuviensa taustoista.

Viime vuosina olemme esitelleet lajityyppejä. Tieteis-, kauhu- ja lännenelokuvan jälkeen on vuorossa suomalainen film noir. Rikos on elokuvan aiheena pohjaton aarreaitta, ja festivaalin koko ohjelmiston olisi hyvin voinut koostaa murhien, varkauksien, kiristyksen ja väkivallan kuvauksilla. Halusimme kuitenkin rajautua 1940-luvun loppuun ja 1950-luvun alkuun ja pohtia, löytyykö suomalaisesta elokuvasta vastine Hollywoodin film noireille. Toki tyylillisesti noirin keinoista ammentavia teoksia on tehty myöhemminkin, mutta sellaiset rikosdraamat kuin Edvin Laineen Kultainen kynttilänjalka (1946) ja Veikko Itkosen Silmät hämärässä (1952) nousevat kiinnostavasti sodanjälkeisen Suomen tunnelmista. Suomalaista film noiria käsitellään myös torstaina 3. huhtikuuta pidettävässä festivaaliseminaarissa. Aikakauden tuotantoa, joskin varsin erilaista, edustaa myös turkulaiselokuva Pajasta palatsiin (1946), jonka esityksen yhteydessä kerätään muistitietoa elokuvan tekijöistä, esiintyjistä ja kuvauspaikoista.

Vuonna 2014 vietetään suomalaisen animaation 100-vuotissyntymäpäivää. Juh-listamme virstanpylvästä seminaarilla 4. huhtikuuta, ja esitämme Juho Gartzin ja Lauri Tykkyläisen hienon koosteen animaation vaiheista sekä sarjan Turun Anikistit ry:n tuoreita töitä. Teema huipentuu lauantaina ensimmäisen suomalaisen pitkän animaation, Riitta Nelimarkan ja Jaakko Seeckin ohjaaman Seitsemän veljeksen (1979) esitykseen. Näemme Suomessa ensimmäistä kertaa valkokankaalla restauroidun, värikorjatun version, jossa on poikkeuksellisesti ranskankielinen ääniraita ja englanninkielinen tekstitys.

Viime vuosien tapaan Suomalaisen elokuvan festivaali nostaa esiin independent-tuotantoa. Ohjelmistossa ovat muun muassa Chrzun, Petri Erkkilän, Mies Mikkosen ja Rauli Ylitalon tuoreet lyhytelokuvat. Kokeellista elokuvaa edustaa Sami van Ingenin Just One Kiss – The Fall of Ned Kelly (2010), jota ei Turussa ole aiemmin nähty. Esitys on ainutkertainen sikälikin, että ohjaaja lisää jokaiseen esitykseen aina jotain uutta. Ingenin elokuva on mykkä, ja sen säestää Topias Tiheäsalo.

Mykkäelokuvan vanhempaa sarjaa edustaa Erkki Karun Meidän poikamme (1929), jonka äänimaiseman loihtii Kari Mäkiranta ryhmineen. Ainutkertaisen kokemuksen tarjoaa myös lauantaina nähtävä Kadonnut sävel, joka on Vol-ryhmän teatterin keinoja hyödyntävä rekonstruktioesitys Nyrki Tapiovaaran salaperäisestä komediasta Herra Lahtinen lähtee lipettiin vuodelta 1939.

Elokuvaohjaaja Matti Kassila täytti 90 vuotta 12. tammikuuta 2014. Kassila on vieraillut Suomalaisen elokuvan festivaalilla useita kertoja, ja juhlistamme ohjaajan merkkipäivää esittämällä trillerin Jäähyväiset presidentille (1987). Lisäksi film noir -teemassa nähdään salakuljetusjännäri ”Varsovan laulu” (1953), joka todistaa Kassilan oppineen rikoselokuvan tekemisen taidon jo uransa varhaisvaiheessa.

Lämpimästi tervetuloa suomalaisen elokuvan pariin. Muistakaahan ottaa ystävät ja sukulaiset mukaan!

 

KIMMO LAINE ja HANNU SALMI

Festivaalijohtajat