Kielletty kirja
Kielletty kirja © KAVA

Eero Tammen henkilödokumentissa Yksityisalueella Maunu Kurkvaara kertoo siirtyneensä kuvataiteista elokuvaan, koska halusi yhdistää moderniin visuaaliseen ajatteluun tarinaelementin. Kurkvaara muistetaankin tänään ehkä parhaiten elokuvista, jotka kantavat muistumia modernista maalaustaiteesta: esimerkiksi Yksityisalue (1962) ja Meren juhlat (1963) ovat muun ohella myös tutkielmia valon ja veden kineettisestä liikkeestä sekä ihmisestä tilassa – yhtäältä kaupungin vertikaalisessa ja toisaalta saariston hori-sontaalisessa maisemassa. Modernin ihmisen vieraantuneisuuden tematiikka rakentuu oleellisesti tämän tilallisen hahmotuksen varaan, vastaavalla tavalla kuin Michelangelo Antonionin elokuvissa.

Vieraantumiskuvausten ohella Kurkvaaran tuotannossa kulki jatkuvasti kuitenkin toinenkin säie, jota Sakari Toiviainen on kutsunut reportaasilinjaksi. Reportaasielokuvissaan Kurkvaara tarttui ajankohtaisiin, usein mediassa puituihin aiheisiin kuten laivatyttöihin (Raportti, 1964), saasteisiin (Rottasota, 1968), oikeusmurhaan (Kujanjuoksu, 1971) tai nuorisorikollisuuteen (Miljoonaliiga, 1968). Jo studioajalta juontuvan ongelmaelokuvan perinteen mukaisesti nämä elokuvat nostavat esille todellisia ongelmia mutta eivät peittele aiheissa piileviä sensaatiomaisia puolia.

Kielletty kirja sai innoituksensa mitä ajankohtaisimmasta tapahtumasta: Hannu Salaman jumalanpilkkaoikeudenkäynnistä, jota käytiin Juhannustanssien tiimoilla elokuvan ideointivaiheessa talvella 1965. Elokuvassa seurataan monitasoisesti rinnan historiallista romaania työstävää kirjailijaa sekä hänen romaaninsa noitavainotarinaa ja asetetaan rinnakkain noituusoikeudenkäynti ja kirjailijan saama jumalanpilkkasyyte. Elokuvan ajankohtaisuutta korostaa se, että mukaan on saatu nuoren sukupolven keskeisiä kirjailijoita, käsikirjoittajaksi Markku Lahtela sekä pääosan esittäjäksi legendaarinen runoilija ja pakinoitsija Pekka Haukinen, joka niin ikään oli päätynyt syytteeseen jumalanpilkasta nimimerkillä Johnny Walker kirjoittamansa pakinan johdosta.

Kielletty kirja ei ehkä ole edustavin eikä tyypillisin Kurkvaara-elokuva, mutta erikoislaatuisena moraliteettina se muistuttaa hetkestä, jolloin taiteen ja moraalien suhde oli kansakunnan polttavin kysymys ja 1960-luvun edistysuskon koetinkivi. Yhdessä Tammen tyylikkään henkilömuotokuvan kanssa se esittelee taiteilijan, joka ei väsy etsimään ja ihmettelemään sitä, mitä ympärillään näkee.

KIMMO LAINE

 

Kielletty kirja (Förbjuden bok) 1965. Tuotanto: Kurkvaara-Filmi Oy. Ohjaus, kuvaus, lavastus ja leikkaus: Maunu Kurkvaara. Käsikirjoitus: Markku Lahtela, Maunu Kurkvaara. Äänitys: Tuomo Kattilakoski, Ensio Lumes. Musiikki: Kari Rydman. Näyttelijät: Pekka Haukinen (Pekka, kirjailija), Sinikka Hannula (kirjailijan vaimo, näyttelijätär), Pehr-Olof Sirén (inkvisitiotuomari / oikeuden puheenjohtaja), Ritva Vainio (noita), Ekke Hämäläinen (inkvisitioalituomari / oikeuden syyttäjä), Pirkko Peltonen (toimittaja Laatikainen), Yrjö Tähtelä (Kaj, nuori pappi), Ritva Vepsä (Eeva), Ville-Veikko Salminen (Jukka Johan Kilpi), Liana Kaarina (Kilven sihteeri), Paavo Hukkinen (kylän kirjuri / oikeuden kirjuri), Matti Vienovirta (”1. viaton poika” / oikeuden palvelija), Heikki Ritavuori (lehtimies), Olavi Ruoho (inkvisitiokirjuri / oikeusavustaja), Severi Seppänen (valtiollisen poliisin etsivä), May-Britt Seitava (koehenkilö), Mikael Stierncreutz (assistentti), Eira Finneman (nainen laboratoriossa), Liisa Viitala (”vaalea ja pehmeä koenainen”), Raija Mahkonen (kyläläinen), Timo Rimppi (”2. viaton poika”), Antero Helasvuo (kyläläinen / mies laboratorion juoksumatolla), Pertti Lumirae (kainalosauvoin kulkeva mies), Allan Wallenius (Kilven autonkuljettaja). Ensi-ilta: 20.8.1965 Helsinki (Bio-Bio, Tuulensuu), Turku (Casino, Kino Turku). Pituus/kesto: 2140 m / 78 min.

Yksityisalueella 2012. Ohjaus, käsikirjoitus ja leikkaus: Eero Tammi. Kuvaus: Timo Peltonen. Ääni: Jarkko Kela. Esiintyjät: Maunu Kurkvaara, Eero Tammi. Kesto: 28 min.