Villin Pohjolan salattu laakso 2
Villin Pohjolan salattu laakso © KAVA

Aarne Tarkaksen Villi Pohjola -saagan viimeinen osa syntyi nopeasti Villin Pohjolan kullan (1963) luomassa innostuksessa. Suomen Filmiteollisuuden tuotanto oli katkennut näyttelijälakon takia, mikä uhkasi myös Tarkaksen western-suunnitelmia. Kesällä 1963 ohjaajan apuun riensi kuitenkin näyttelijä Tommi Rinne, joka perusti toiminimen Keskus-Elokuva. Villin Pohjolan salattu laakso jäi sen ainoaksi pitkäksi näytelmäelokuvaksi.

Villin Pohjolan salattu laakso oli itsenäinen jatko-osa sarjan edelliselle elokuvalle. Tälläkin kertaa pääroolissa ovat pohjolan lakeuksilla ratsastavat Vornan veljekset. Alun perin näyttelijöistä piti vaihtua vain Kaita esittäneen Vili Auvisen, mutta lopulta myös Helge Herala joutui jäämään pois. Tommin ja Kain rooleihin tulivat veljekset Tommi ja Taneli Rinne.

Tällä kertaa Vornan veljekset etsivät salattua laaksoa, jonka väki tarinoiden mukaan kylpee kullassa. Elokuvan alussa veljekset törmäävät mieheen, jota salatun laakson soturit ajavat takaa ja joka saa nuolen selkäänsä juuri kun aikoo puhua. Mieheltä löytyy kartta, jonka perusteella veljekset uskovat löytävänsä laakson sisäänkäynnin.

Tarina saa romanttisen käänteen, kun Tommi ja Kai tutustuvat kahteen alkuasukasneitoon, lngaan (Elina Salo) ja Pirittaan (Pirkko Mannola), jotka ovat paraikaa tekemässä juhannustaikojaan. Salatun laakson jämeränä päällikkönä esiintyy Tapio Rautavaara, joka ensimmäisessä Villissä Pohjolassa oli esittänyt Davy Crockett -henkistä Tundra-Taunoa. Intiaaniroolin tukena Rautavaaralla oli jousiammunnan maailmanmestaruus joukkuekilvassa vuodelta 1958.

Jos Villin Pohjolan kulta oli puhdas western, Villin Pohjolan salattu laakso on lähempänä romanttista seikkailua. Elokuvan alkuperäiskansa on yhdistelmä intiaani- ja saamelaiskulttuuria. Salatun laakson aihe tuo puolestaan mieleen sellaiset Hollywood-seikkailut kuin Tarzan ja valkoinen nainen (Tarzan and His Mate, 1934), Tarzanin pako (Tarzan Escapes, 1936) ja Kuningas Salomonin kaivokset (King Solomon’s Mines, 1950). Ajatus turmeltumattomasta kansasta on myyttinen. Salatun laakson väki elää paratiisissa, jota tieto ei ole turmellut. Salattu laakso on eräänlainen El Dorado tai Shangri La, jossa ihmiset viettävät täysipainoista elämää. Se on kadonnut maailma, josta ulkomaailmassa liikkuu vain legendoja. Villin Pohjolan salattu laakso asettaa Vornan veljekset etnisen vähemmistön oikeuksien puolustajaksi.

HANNU SALMI

 

(Den Hemlighetsfulla dalen) 1963. Tuotanto: Keskus-Elokuva. Tuottaja: Tommi Rinne. Ohjaus ja  käsikirjoitus: Aarne Tarkas. Kuvaus: Pertti Seppälä. Äänitys ja miksaus: Kurt Vilja. Leikkaus ja koirankouluttaja: Elmer Lahti. Lavastus: Reino Helkesalo. Musiikki: Erkki Ertama. Näyttelijät: Åke Lindman (Joel Vorna), Tommi Rinne (Tommi Vorna), Taneli Rinne (Kai Vorna), Elina Salo (Tapion Inga, päällikön tytär), Pirkko Mannola (Pirita), Tapio Rautavaara (Tapio, Salatun Laakson heimopäällikkö), Erkki Viljos (Markus), Leevi Kuuranne (Juuso, tietäjä), Harri Tirkkonen (Tapion Jouni, päällikön poika), Kauko Kokkonen (Kristo, Markuksen apuri), Martti Tschokkinen (Simon, Markuksen apuri), Ilmo Nukarinen (Markuksen apuri), Elmer Lahti (Markuksen apuri), Pertti Seppälä (Oula), Aarne Tarkas (Torsti, Markuksen apuri). Ensi-ilta: 8.11.1963 Helsinki (Rex, Tuulensuu), 29.11.1963 Turku (Kino Turku). Pituus/kesto: 2680 m / 98 min.