Villin Pohjolan kulta
Villin Pohjolan kulta © KAVA

Villin Pohjolan (1955) jälkeen seuraava suomalainen lännenelokuva sai odottaa syntymäänsä pitkään, mutta tulos oli sitäkin kiinnostavampi. SF:n tuottama Villin Pohjolan kulta valmistui vuonna 1962, mutta ensi-iltansa se sai vasta seuraavan vuoden puolella.

Aarne Tarkas kypsytteli käsikirjoitusta pitkään. Samalla hän vakuutti muita siitä, että lännenelokuvan tekemisessä oli järkeä. Vuonna 1962 hän perustelikin Seura-lehdessä kantaansa ja totesi, että sillä hetkellä suurin lännenelokuvien tuotantomaa oli Japani. Miksi niitä ei voisi tehdä myös Suomessa? Tarkas oli oivaltanut, että amerikkalaisen westernin aika oli ohi ja suurin osa lännenelokuvista tehtiin jo Yhdysvaltain ulkopuolella. Havainto oli oikea mutta ei itsestään selvä, kun ajattelemme, että se tehtiin kaksi vuotta ennen varsinaisen eurowestern-buumin alkua. Sergio Leonen Kourallinen dollareita (Per un pugno di dollari, 1964) oli vasta tulossa.

Villin Pohjolan kulta kuvattiin Kuusamossa ja Kallvikin hiekkakuopilla. Lavastaja Reino Helkesalo loihti Kallvikiin uuden lännenkaupungin, joka oli synteesi kaikista nähdyistä western-miljöistä ja joka Villin Pohjolan Utopilaa enemmän muistutti amerikkalaisten lännenelokuvien kuvauspaikkoja.

Edeltäjästään Villin Pohjolan kulta poikkeaa monin tavoin. Kun Villi Pohjola oli lähinnä juonikuvionsa puolesta western, on Villin Pohjolan kulta täysverinen lännenelokuva. Tuttu kuvasto on läsnä: hevoset, lierihatut, revolverit, panosvyöt, kannukset, saluunat, avarat erämaamaisemat. Villin Pohjolan kulta ei vain sisällä muistumia amerikkalaisesta genrestä: se on western.

Villin Pohjolan kultaan Tarkas kirjoitti yhden parhaista käsikirjoituksistaan. Päähenkilöinä ovat Vornan veljekset Joel (Åke Lindman), Tommi (Helge Herala) ja Kai (Vili Auvinen). Veljesten luonnehdinta tuo mieleen Howard Hawksin Rio Bravon (1959) kolmikon John Wayne-Dean Martin-Ricky Nelson. Joel on johnwaynemainen isähahmo, nuhteeton ja oikeamielinen, Tommi taas heikko ja altis houkutuksille, aivan kuin Dean Martinin näyttelemä Dude. Kai taas on veljeksistä nuorin ja kokemattomin, samaan tapaan kuin Rio Bravon Colorado (Ricky Nelson). Kai on myös veljeksistä ainoa, joka laulaa – tosin jälkiäänitettynä Eino Grönin äänellä. Elokuvassa on myös turkulaisnäkökulma, sillä Annie mestariampujaa muistuttavaa aseistautunutta neitoa, Karin Jäärää, näyttelee Tamara Lund.

Hannu Salmi

 

(Guld i Vilda Norden) 1963. Tuotanto: Suomen Filmiteollisuus SF Oy. Tuottaja: T.J. Särkkä. Ohjaus ja käsikirjoitus: Aarne Tarkas. Kuvaus: Pertti Seppälä. Äänitys: Harald Koivikko. Miksaus: Kurt Vilja. Leikkaus: Elmer Lahti. Lavastus: Reino Helkesalo. Musiikki: Erkki Melakoski. Näyttelijät: Tamara Lund (Karin Jäärä), Vili Auvinen (Kai Vorna, oik. Jäärä), Helge Herala (Tommi Vorna), Åke Lindman (Joel Vorna), Kalervo Nissilä (Jäärä), Leo Jokela (Kristo, saluunan isäntä), Kauko Helovirta (Markus, pankinjohtaja), Armas Jokio (konna), Erkki Viljos (nimismies), Pentti Viljanen (Kiveliön Konsta), Risto Mäkelä (baarimikko), Reino Helismaa (saluunapianisti), Rose-Marie Precht (”Pohjolan Ruusu”, saluunatyttö), Aarne Tarkas (Torsti, Jäärän apuri), Kauko Kokkonen (kuorma-auton kuljettaja), Paavo Hukkinen (Simon, pankin kassanhoitaja), Kaarlo Wilska (mies saluunan kuistilla), Reino Helkesalo (Markuksen apuri), Kauko Vuorensola (peluri), Esko Mannermaa (korttihuijari), Kaarlo Juurela (mies saluunassa), Pertti Seppälä (yksi tappelijoista), Arttu Suuntala (valamiehistön jäsen), Olavi Tuomi (mies saluunassa), Toivo Mäkelä (pappi). Ensi-ilta: 1.2.1963 Helsinki (Herttua, Rex, Tuulensuu), Turku (Kino Turku). Pituus/kesto: 2470 m / 90 min.