Villi Pohjola
Villi Pohjola © KAVA

Lännenelokuva yhdistetään Hollywoodiin, mutta myös Euroopassa lajityypillä oli vahva perinne jo ennen italowesternin läpimurtoa. Lännenelokuviksi luokiteltavia teoksia on tehty Italiassa, Espanjassa, Ranskassa, Länsi- ja Itä-Saksassa, Unkarissa, Neuvostoliitossa – ja Suomessa. Aarne Tarkaksen Villi Pohjola -sarja alkoi vaiheessa, jossa Hollywoodin lännentarusto oli vielä voimissaan. Vuonna 1955 valmistunut avauselokuva Villi Pohjola sai seurakseen kaksi jatko-osaa Villin Pohjolan kulta (1963) ja Villin Pohjolan salattu laakso (1963).

Aarne Tarkaksen ohjaama ja Mauno Mäkelän tuottama Villi Pohjola syntyi yrityksestä luoda suomalaiseen miljööseen amerikkalaistyyppinen rajaseutu. Jo alkutekstien jälkeen valkokankaalle ilmestyy teksti: ”Teidän on turha etsiä Pohjolaa kartoista tai tietosanakirjoista, niistä ette sitä löydä. Sen paikkaa on hyvin vaikea määritellä. Luultavaa kuitenkin on, että se nimestä päättäen sijaitsee pohjoisella ilmansuunnalla.”

Kallvikin hiekkakuopille, nykyiseen Vuosaareen, rakennettiin lännenkaupunki, jonka Tarkas risti Utopilaksi. Tarkas itse totesi Elokuva-aitan reportterille: ”Se (Utopila) on villimpi kuin mikään muu villi kaupunki missään pohjoisessa, koska sillä on käytettävänään kaikki nykyajan teknilliset välineet, jotka ovat omiaan muuttamaan elämämme villiksi.” Villi Pohjola ei sijaitse historiassa vaan ajan ulkopuolella.

Elokuvan alussa Karin Turkka (Elina Pohjanpää) saapuu Utopilaan selvittämään isänsä mystistä kuolemaa. Ennen kuolemaansa Turkka oli löytänyt suuren kultasuonen, minkä vuoksi hänet todennäköisesti oli surmattu. Yleisesti syyllisenä pidetään Tundra-Taunoa (Tapio Rautavaara), joka toimi kuolleen Turkan oppaana tämän kultaretkillä. Lynkkauksen pelossa Tundra-Tauno on vetäytynyt heti surman jälkeen erämaahan.

Villi Pohjola sai osakseen kohtuullisen yleisömenestyksen, mutta arvostelijat eivät tuloksesta pitäneet. Tässä vaiheessa Tarkas ei ajatellut jatkaa western-linjalla, ja seuraavaan yritykseen hän ryhtyi vasta vuosien kuluttua. Osasyynä saattoi olla, että Villi Pohjola oli tullut kalliiksi Fennada-filmille. Kun rahaa muutenkin oli vähän, sitä ei kannattanut tuhlata näin suurellisiin hankkeisiin.

HANNU SALMI

 

(Den Vilda Norden) 1955. Tuotanto: Fennada-Filmi Oy. Ohjaus ja käsikirjoitus: Aarne Tarkas. Apulaisohjaaja: Kauko Vuorensola. Kuvaus: Esko Nevalainen. Äänitys: Gösta Salminen, Tuomo Kattilakoski. Leikkaus: Kauko Vuorensola. Lavastus: Kai Lappalainen. Naamiointi: Leo Jokela. Musiikki: Harry Bergström. Laulujen sanat: Asser Tervasmäki. Näyttelijät: Tapio Rautavaara (Tundra-Tauno), Elina Pohjanpää (Karin Turkka), Matti Oravisto (nimismies), Aino-Maija Tikkanen (Maija, baarityttö), Uljas Kandolin (konstaapeli Hurja), Leo Jokela (korttihuijari), Jalmari Parikka (Musta-Pekka), Matti Tamminen (pormestari Markus), Lasse Pöysti (kapakkapianisti), Pentti Viljanen (hautausurakoitsija), Irma Seikkula (ilotyttö), Ritva Valkama (ilotyttö), Eila Pehkonen (kapakkatyttö), Toivo Mäkelä (valokuvaaja), Leo Lastumäki (mies Utopilassa), Vili Kauko (konstaapeli Kare), Uolevi Lönnberg (pormestarin kätyri), Mauno Hyvönen (lentäjä), Seppo Karjalainen (mies Utopilassa), Erkki Pajala (mies Utopilassa), Pertti Pasanen (pormestarin kätyri), Pentti Irjala (humalikko), Aarne Tarkas (kullanhuuhtoja / pormestarin autonkuljettaja / pokerinpelaaja), Kai Lappalainen (baari-isäntä). Ensi-ilta: 30.9.1955 Helsinki (Rex, Tuulensuu), 21.10.1955 Turku (Olympia). Pituus/kesto: 2750 m / 100 min.