Pohjalaisia
Pohjalaisia © KAVA

Pohjalaisia perustuu Artturi Järviluoman samannimiseen näytelmään, joka sai ensiesityksensä Kansallisteatterissa vuonna 1914. Mykkäelokuvan, kuten näytelmänkin, ohjasi lapualaissyntyinen Jalmari Lahdensuo, joka toimi myös Kansallisteatterin johtajana. Elokuvan suosiota pohjusti Leevi Madetojan vuotta aikaisemmin valmistunut ooppera. Vuonna 1936 Toivo Särkkä sovitti näytelmästä vielä äänielokuvaversion.

Pohjalaista luonnetta ja elämäntapaa kuvaava tarina ajoittuu 1800-luvun puolimaihin. Pohjalaisväestön ääripäitä edustivat tuolloin ”väärään suuntaan kehittyneet voimamiehet” eli häjyt sekä ”heränneiden vakava joukko”. Suurin osa ihmisistä oli kuitenkin tavallisia keskitien tallaajia, jotka uskoivat ennen kaikkea ”työn evankeliumiin”. Tähän joukkoon kuuluvat myös Pohjalaisten suoraselkäiset päähenkilöt: Harrin tilan Jussi-poika, hänen Maija-sisarensa ja tämän Antti-sulhanen.

Kohtalokkaat tapahtumat saavat alkunsa, kun paikkakunnan uusi vallesmanni vangituttaa Antin kelvottoman suutarin pahoinpitelystä. Vallesmannin oikea käsi, kepulikonsteja suosiva ”Kriivari”, pitää huolen siitä, että morsiamensa kunniaa puolustanut Antti myös pysyy vangittuna. Korskeiden viranhaltijoiden toiminta koettelee kyläläisten ja varsinkin Jussin oikeudentajua. Murtunut Maija-morsian hakee lohtua uskosta.

Teatteriohjaaja Lahdensuo on hyödyntänyt innokkaasti elokuvan välineenä tarjoamia mahdollisuuksia. Kun salaa ryypiskellyt työmies astuu tupaan humalaansa peitellen, kamera heiluu kuin juopuneen mieli. Takaumilla ja tulevaisuuden kuvitelmilla venytetään tarinan ajallisia ja paikallisia ulottuvuuksia. Kerrassaan mainio idea mykkäelokuvassa toteutettavaksi on ryyppäävien renkien keskinäinen huutokisa.

Harrin Jussina nähdään oopperalaulaja Oiva Soini, joka osasi ammattinsa puolesta dramaattisen ilmeilyn. Realistisemman tulkinnan tekee maineikkaaseen näyttelijäsukuun kuulunut Einar Rinne kohtaloonsa tyynesti suhtautuvana Anttina. Jussiin rakastunutta Liisaa esittää Aino Lohikoski, joka muistetaan Valentin Vaalan Niskavuorten naisten (1938) sentraali-Santrana. Sketsihahmomaista ”Kriivaria” näyttelee turkulainen koomikko Hemmo Airamo.

Kotimaisille elokuville vuosittain jaettavat Jussi-palkinnot on nimetty Harrin Jussin mukaan. Myös pohjalaismiesten edelleenkin suosiman jussipaidan tarina juontaa juurensa Lahdensuon elokuvasta, jossa se nähdään vantteran Oiva Soinin yllä.

Sorronvastaisen elokuvan kansallisromanttiset ulkokuvat aavoine lakeuksineen ja aaltoilevine viljapeltoineen hivelevät silmää. Viime vuonna restauroitu, upeissa seepian sävyissä hehkuva Pohjalaisia esitetään festivaalilla säestettynä.

LUMIMARJA TIRRONEN

 

(Österbottningar) 1925. Tuotanto: Suomi-Filmi Oy. Tuottaja: Erkki Karu. Ohjaus: Jalmari Lahdensuo. Käsikirjoitus: Artturi Järviluoma. Kuvaus: Frans Ekebom. Lavastus: Martti Tuukka. Näyttelijät: Simo Kaario (Erkki Harri), Oiva Soini (Jussi Harri), Kaisa Leppänen (Maija Harri), Einar Rinne (Antti Hanka), Ilmari Unho (Heikki Hanka), Aino Lohikoski (Liisa), Mimmi Lähteenoja (Kaisa), Lauri Rautala (Salttu), Otto Al’Antila (Koljola), Thorild Bröderman (Vallesmanni), Hemmo Airamo (kriivari), Yrjö Somersalmi (Karjanmaan Köysti), Kyösti Salomaa (Suutari), Hannes Närhi (Kaappo), Iivari Tuomisto (Herastuomari), William Räisänen (Siltavouti), Martti Tuukka (Pappi), Kaarlo Kultalahti (Kääsihäjy), kruununvouti Hjelt (Häjy), tuomari Alajoki (Häjy), Armas Fredman (Vallesmannin renki). Ensi-ilta: 16.11.1925 Helsinki (Arkadia, Edison, Pallas, Bio-Bio), 5.12.1925 Turku (Kosmorama). Pituus/kesto: 2700 m / 100 min.