Pikku Ilona ja hänen karitsansa
Pikku Ilona ja hänen karitsansa © KAVA

Elokuva Pikku Ilona ja hänen karitsansa on minulle henkilökohtaisesti hyvin läheinen, yksinkertaisesti siitä syystä, että olin tämän elokuvan teossa henkilökohtaisesti mukana kuvausryhmässä alusta loppuun, kesällä 1956 kesken yliopistolukujeni. Kiinnittäkääpä huomiota elokuvan erittäin tasaisiin kamera-ajoihin – ne ovat kaikki minun tekemiäni!

Pikku Ilona ja hänen karitsansa perustuu alkuperäiskäsikirjoitukseen, jonka T. J. Särkkä tilasi Mika Waltarilta jo maaliskuussa 1941, nähtyään Suomen Kuvalehdessä ilmoituksen, jonka aiheena oli istuva pieni tyttö sylissään valkoinen karitsa (”pienet kädet ovat suojelevina kietoutuneet karitsan ympärille”). Tältä pohjalta Waltari kehitteli kesällä ”liikuttavan elokuvatarinan pienen karjalaistytön vaiheista ’välirauhan’ vuotena tynkä-Suomessa”.

Käsikirjoituksen valmistuttua kuvaustöihin ryhdyttiin vielä vuoden 1941 puolella, ohjaajana Orvo Saarikivi ja nimiosassa Suomisen perheen Pipsana jo esiintynyt Maire Suvanto. Jatkosota kuitenkin keskeytti kuvaustyöt ”toistaiseksi”, ja vuoden 1942 puolella koko hanke pantiin jäihin yli kymmeneksi vuodeksi. Kun projektiin kesällä 1956 vihdoin palattiin, oli ohjaaja vaihtunut Jorma Nortimoksi, joka myös pani vanhan käsikirjoituksen osittain uusiksi. Pikku Ilonaksi tuli nyt roolista ulos kasvaneen Maire Suvannon tilalle ”Savon satutyttö”, 9-vuotias kuopiolainen Riitta Hämäläinen. Ainoa vuoden 1941 version näyttelijä, joka sai edelleenkin olla mukana, oli SF:n kuukausipalkkalainen Siiri Angerkoski Paksulan emännän kaksoisroolissa. Aikalaiskritiikki arvosteli varsinkin hänen ja Oke Tuurin roolisuorituksia liian vahvasti karrikoiduiksi, mutta Riitan itsensä mukaan heidät olikin nähty ikään kuin lapsen silmin ”ja lapsi suurentelee kaikki”.

Pikku Ilona ja hänen karitsansa oli Jorma Nortimon viidestoista henkilökohtainen ohjaustyö ja samalla ensimmäinen vakavampi aihe useiden kevyiden viihde-elokuvien jälkeen. Se jäi myös hänen viimeisekseen – Nortimo kuoli 52-vuotiaana kesällä 1958. Riitta Hämäläinen palasi vielä 1958 kertaalleen valkokankaalle nimiosassa Särkän itsensä ohjaamassa elokuvassa Pieni Luutatyttö. Hän puolestaan kuoli 1990 Hollannin Alkmaarissa jossakin määrin hämärissä olosuhteissa.

KARI UUSITALO

 

(Lilla Ilona och hennes lamm) 1957. Tuotanto: Suomen Filmiteollisuus SF Oy. Ohjaus: Jorma Nortimo. Käsikirjoitus: Mika Waltari (1941), Jorma Nortimo. Kuvaus: Pentti Valkeala. Kuvaussihteeri: Leena Valkeala. Kuvausryhmän jäsen: Kari Uusitalo. Äänitys: Taisto Lindegren. Leikkaus: Elmer Lahti. Lavastus: Aarre Koivisto. Musiikki: Heikki Aaltoila. Näyttelijät: Riitta Hämäläinen (Ilona Tarvainen), Sirkka-Liisa Wilén (Irene), Elsa Turakainen (rouva Orpana), Siiri Angerkoski (Paksulan emäntä / Kaupunki-Paksulan rouva), Pentti Siimes (Pentti Orpana), Matti Aulos (johtaja Orpana), Oke Tuuri (Paksulan isäntä / Kaupunki-Paksula), Aino Lehtimäki (Ilonan äiti), Mauno Hyvönen (Ilonan isä), Helge Herala (lääkintäkersantti), Kaarlo Wilska (autonkuljettaja-alikersantti), Oiva Sala (parrakas mies), Jalmari Parikka (vanha mies), Laina Laine (vanha vaimo), Maininki Sippola-Wilska (nuori vaimo), Matti Aro (majoittaja), Irja Rannikko (vanhempi lotta), Artturi Laakso (maaherra), Kullervo Kalske (kapteeni), Arvo Kuusla (konduktööri), Hannu Halonen (kenraalimajuri), Kerttu Hämeranta (lastenkodin täti), Seija Nortimo (Kaija), Marja Korhonen (lastenkodin johtajatar). Ensi-ilta: 11.1.1957 Turku (Bio-Bio, Pallas), 18.1.1957 Helsinki (Adams, Tuulensuu, Rex). Pituus/kesto: 2512 m / 92 min.