Miriam
Miriam © KAVA

William Markuksen (1917–1989) elokuvaura alkoi vuonna 1944 näyttelijänä Valentin Vaalan Dynamiittitytön miessankarina. Elokuvaohjaajana hän sai debytoida Särkän SF-tallissa vuonna 1954 menneiden aikojen romantiikkaa tihkuvalla elokuvalla Taikayö; sen pohjana oli Reino Helismaan alkuperäiskäsikirjoitus.

Varsinaisen taidonnäyteensä ohjaajana William Markus saattoi antaa vuonna 1957 esityskierrokselleen lasketulla elokuvalla Miriam. Se oli Markuksen kuudes henkilökohtainen ohjaustyö ja oli samalla kolmas siinä neljän perättäisen kirjailija Walentin Chorellin teoksiin perustuvien elokuvien sarjassa, jonka Markus vuosina 1955–56 ohjasi. Elokuvien ulostulo ei ollut sama kuin niiden kuvausjärjestys, esimerkiksi ennen Miriamia talvella 1956 kuvattu Lumisten metsien tyttö aloitti ensi-iltakierroksensa vasta tammikuussa 1960.

Käsikirjoituksen Miriamiin Markus teki Walentin Chorellin romaanin pohjalta yhdessä kuvaajansa Pentti Unhon – Ilmari Unhon ja Kaisu Leppäsen pojan – kanssa. Keskeisiä henkilöitä elokuvassa on vain neljä: pikkutärkeä kansakoulunopettaja Torvald Allnes, hänen kivulloinen vaimonsa Britta, heidän poikansa, vielä oppikoulun yläluokkia käyvä Hans sekä tarinan nimihenkilö, perheeseen palvelustytöksi otettu 17-vuotias orpo Miriam. Luonnonlain väistämättömyydellä Hans ja Miriam ihastuvat toisiinsa, mutta nuorten seurustelulla on rajat, joita opettajaperheen säätyläisluokassa ei saa loukata eikä ylittää.

Miriamia ohjatessaan William Markus omien sanojensa mukaan pyrki kuvakompositioissa korostamaan tytön yksinäisyyttä. Ajatus palvelustytöstä ainoan poikansa aviopuolisona on sekä Brittalle että opettajalle täysin mahdoton. Miriam taas on oman ehdottoman luonteensa vanki – kaikki tai ei mitään! ”Jos sinulla ei ole omaa tahtoa, tekevät ihmiset sinulle mitä haluavat. Sinun pitää itse tietää, mitä tahdot.”

Olemukseltaan Miriam on kamarinäytelmä – keskeisenä tapahtumapaikkana on muusta maailmasta eristäytynyt kansakoulunopettajan syrjäinen virka-asunto, ja elokuvassa on ainoastaan neljä varsinaista näyttelijäroolia. William Markuksen varman tyylitajun avittamana Anneli Sauli ylsi tässä elokuvassa erääseen parhaista valkokangassuorituksistaan. Myös Pentti Siimes ja Leo Riuttu ovat oivallisesti sisäistäneet omat roolinsa. Kvartetin heikoimmaksi jää tällä kertaa Irma Seikkulan kotirouvatulkinta.

KARI UUSITALO

 

(Miriam) 1957. Tuotanto: Suomen Filmiteollisuus SF Oy. Ohjaus: William Markus. Käsikirjoitus: William Markus, Pentti Unho. Kuvaus: Pentti Unho. Äänitys: Yrjö Saari. Leikkaus: Armas Vallasvuo. Lavastus: Aarre Koivisto. Musiikki: Heikki Aaltoila. Näyttelijät: Anneli Sauli (Miriam), Irma Seikkula (Britta Allnes), Pentti Siimes (Hans Allnes), Leo Riuttu (opettaja Torvald Allnes), Liisi Palteisto (Miriam lapsena), Kaisu Leppänen (Anta-täti), Jaakko Maakorpi (hevoskuski), Yrjö Aaltonen (poika), Veikko Kines (kauppias), Maininki Sippola-Wilska (nainen koulun joulujuhlissa), Yrjö Saari (lääkäri), Aino Lehtimäki (farmaseutti), Heimo Karppinen (mies asemalla), Enok Sikiö (mies junassa), Paavo Hukkinen (asemamies). Ensi-ilta: 18.10.1957 Helsinki (Rex, Tuulensuu), Turku (Bio-Bio). Pituus/kesto: 2420 m / 88 min.