1943 elokuu. Kuva: Ylen tv-arkisto
1943 elokuu © Ylen tv-arkisto

Kahden ensimmäisen pitkän teatterielokuvansa, Tilinteon (1987) ja Tuhlaajapojan (1992), välillä Veikko Aaltonen toimi monipuolisissa elokuvatöissä, esimerkiksi apulaisohjaajana, leikkaajana, äänittäjänä ja tuotantopäällikkönä. Osa yhteistyökumppaneista oli uuden sukupolven tuttua Villealfa-joukkoa, mm. Kaurismäen veljekset, mutta Rauni Mollbergin Tuntemattoman sotilaan (1985) luottomiehenä kouliintunut Aaltonen jatkoi samalla myös kansallisten suurproduktioiden parissa esimerkiksi Pekka Parikan Talvisodassa (1989) ja Mollbergin Ystävät, toverit -elokuvassa (1990).

Samaan ajanjaksoon sijoittuu myös Aaltosen oma, valitettavan harvoin nähty tyylikkäästi mustavalkoinen televisioelokuva 1943 elokuu, joka palaa sekin toisen maailmansodan vuosiin, mutta varsin erilaisesta näkökulmasta kuin Parikan ja Mollbergin sotaeepokset. Sen tapahtumat sijoittuvat kotirintamalle, murteesta päätellen hämäläiselle maalaispaikkakunnalle, jonne Matti Lahtinen (Matti Onnismaa) palaa rintamalta osallistuakseen äitinsä hautajaisiin. Jos hänellä on rintamalle lähtiessään ollut korkeita ihanteita, ne ovat väsyttävinä sotavuosina karisseet. Yhtä illuusiottomia ovat veljet Väpi (Turo Pajala) ja Eino (Juuso Hirvikangas), joka on menettänyt sodassa toisen kätensä ja lievittää kipuaan juomalla. Leena-sisarenkaan (Sisko Pikkumäki) asiat eivät ole kunnossa ja isä (Risto Salmi) tuntuu menettäneen elämänhalunsa. Vielä avoin kortti on pikkuveli Paavo (Santeri Kinnunen).

Matkalla
Matkalla © KAVA

Vaikka 1943 elokuu saa aiheensa sodasta, se nostaa esille myös sitä perhedraaman tematiikkaa, johon Aaltosen seuraavat elokuvat, Tuhlaajapoika (1992), Isä meidän (1993) ja Rakkaudella, Maire (1993), pureutuivat. Perheen kriisin akuutti syy liittyy tietysti sotaan ja äidin kuolemaan, mutta kokoontuminen pitkästä aikaa yhteen tuo pintaan myös perheen oman historian, sisäiset suhteet ja valta-asetelmat sekä kysymyksen siitä, millainen vastuu ihmisellä on omasta ja läheistensä elämästä.

Alkukuvana nähdään Aaltosen oppilastyö Matkalla (1980), joka valmisteli uuden suomalaisen elokuvan läpimurtoa 1980-luvulla. Sitä esitettiin yhdessä Mika Kaurismäen Valehtelijan kanssa, ja se antoi esimakua niistä irtautumisen, paon ja matkan teemoista ja road-elokuvan sävyistä, jotka nousivat tulevina vuosina pinnalle.

KIMMO LAINE

 

Matkalla, 1980. Tuotanto: Taideteollinen korkeakoulu / Elokuva- ja TV-linja ETV. Ohjaus:Veikko Aaltonen. Käsikirjoitus: Pauli Pentti. Kuvaus: Kalervo Katajavuori, Pertti Veijalainen, Kyösti Mankamo. Äänitys: Mikael Sievers. Leikkaus: Marjatta Niiranen. Musiikki: Lasse Keso. Näyttelijät: Jukka Hirvikangas (Lurri), Taneli Haro (Antti), Timo Toikka (Kale), Lars Lindberg, Terhi Panula. Ensi-ilta: 28.2.1981 Helsinki (Illusion). Pituus/kesto: 250 m / 22 min.

1943 elokuu, 1989. Tuotanto: Yleisradio TV 1, Televisioteatteri. Tuottaja: Hannu Kahakorpi. Ohjaus ja käsikirjoitus: Veikko Aaltonen. Kuvaus: Raimo Heikkonen. Äänitys: Urpo Ikonen. Leikkaus: Ylermi Siippainen. Puvustus: Mirja Traat, Tarja Simonen. Näyttelijät: Matti Onnismaa (Matti Lahtinen), Juuso Hirvikangas (Eino Lahtinen), Turo Pajala (Väpi Lahtinen), Santeri Kinnunen (Paavo Lahtinen), Sisko Pikkumäki (Leena Lahtinen), Risto Salmi (Isä), Kaija Pakarinen (Maija), Oiva Lohtander (Junanlaskija), Timo Toikka (Vänrikki, kartanon poika), Eeva-Maija Haukinen (Rekolan emäntä), Harri Tirkkonen (Rekolan isäntä), Vesa Mäkelä (Huuliharpun soittaja), Carita Rodas (Paavon tyttö). Ensi-ilta: 1.3.1990 Yleisradio – TV 1. Kesto: 43 min.