Katupeilin takana
Katupeilin takana © KAVA

Kirjailija Seere Salmisen eli Serpin komedinen tapainkuvaus Katupeilin takana sijoittui 1800-luvun lopun Helsinkiin ja sai alkunsa siitä, että kirjailija erään toisen työnsä yhteydessä joutui käymään läpi sen ajan Helsingin Sanomien edeltäjän Päivälehden numeroita. Noista vanhoista lehdistä löytyivät myös ne kaksi vuonna 1892 järjestettyä juhlaa, joista on puhetta myös näytelmässä. ”Kun tällaisia pieniä juttuja noista vanhoista lehdistä luin, alkoi niiden pohjalta vähitellen hahmottua näytelmä, jossa tuo idyllinen aika pienine ’myrskyineen vesilasissa’ kuvastelisi.”

Serpin näytelmä sai ensi-iltansa Suomen Kansallisteatterissa 4.12.1946 ja sen sekä arvostelu- että yleisömenestys olivat erinomaiset. Suomen Filmiteollisuuden pääjohtaja T. J. Särkkä osti näytelmän filmausoikeudet ja tilasi kirjailijalta myös elokuvasovituksen käsikirjoituksen. Alkuperäinen näytelmä tapahtui talvisaikaan maaliskuussa, ja tapahtumapaikkana oli kamarineuvos Biörcken koti Helsingissä. Elokuva siirrettiin alkavaksi keskellä kesää ja päättyväksi lokakuussa 1892. Samalla tapahtumapaikkoja lavennettiin mm. eri puolille Helsinkiä. Alkuperäisnäytelmän henkilöistä korvattiin virkamiesmäinen herra Torsten Wikebom hieman lapsekkaalla ylioppilaalla, Arvid Molanderilla, johon rooliin kiinnitettiin Lasse Pöysti. Pääosien miehitys oli suurelta osin sama kuin näyttämöllä, mutta sivuosissa tapahtui useita muutoksia. Uusia tulokkaita olivat mm. Birgit Kronström, Matti Ranin ja Unto Salminen sekä Liinu-sisäkkönä nähty Esteri Kasurinen.

Elokuvan ohjasi Särkkä itse – tuottajana aina T. J., mutta ohjaajana Toivo – joka tunsi suurta kiinnostusta juuri tämänkaltaisia epookkielokuvia kohtaan. Aktiivisen ohjaajanuransa päätyttyä hän nimesikin juuri tämän elokuvan itselleen läheisimmäksi ohjaustyöksi.

Katupeilin takana oli sekä taiteellinen että taloudellinen menestys: se sai viisi Jussi-patsasta (mm. käsikirjoitus, ohjaus, kuvaus) ja Elokuva-Aitan perinteisessä yleisöäänestyksessä se valittiin vuoden suosituimmaksi kotimaiseksi selvällä ääntenenemmistöllä.

Kiinnittäkääpä huomiota elokuvan alkujaksoon, missä Eeva-Kaarina Volanen taiteilee vanhanmallisen isoetupyöräisen velocipedin kanssa. Hänen jalkansa eivät edes ulotu polkusimiin saakka!

KARI UUSITALO

 

(Då mormor var ung) 1949. Tuotanto: Suomen Filmiteollisuus SF Oy. Ohjaus: Toivo Särkkä. Käsikirjoitus: Seere Salminen (Serp). Kuvaus: Esko Töyri. Äänitys: Kurt Vilja. Leikkaus: Armas Vallasvuo. Lavastus: Karl Fager. Musiikki: Heikki Aaltoila. Näyttelijät: Eeva-Kaarina Volanen (Vappu, Valborg Biörcke), Helge Ranin (Kamarineuvos Ossi(an) Biörcke), Henny Waljus (Moster Mella, Emelie Lindh), Uuno Laakso (Jalle (Hjalmar) Biörcke), Rauha Rentola (Elisabeth Heckler, Liisi), Birgit Kronström (Sonja Brandt, ent. Wulff), Matti Ranin (Härkönen, Kalle), Lasse Pöysti (ylioppilas Arvid Molander), Unto Salminen (tohtori Einar Heckler), Kyllikki Väre (naisylioppilas Elma Lindgren), Ida Salmi (ruustinna Molander), Jalmari Rinne (rovasti Molander), Annie Sundman (Savilahden armo), Kalle Rouni (Gustaf), Rafael Pihlaja (Valdemar), Mauri Jaakkola (Joose), Aarne Laine (apteekkari), Esteri Kasurinen (Liinu), Kerttu Salmi (Nastja), Aino Lehtimäki (Koivuniemen emännöitsijä), Irja Kuusla (emäntä pellolla), Tarmo Manni (Axel Gallén), Heikki Savolainen (Väinämöinen), Martti Katajisto (Sibelius). Ensi-ilta: 4.11.1949 Helsinki (Rex, Tuulensuu), Turku (Bio-Bio). Pituus/kesto: 2474 m / 90 min.