Hirttämättömät
Hirttämättömät © KAVA

Vuonna 1971 ensi-iltansa saanut Hirttämättömät on eräänlainen jatko-osa vuotta aiemmin valmistuneelle Spede-tuotannolle Speedy Gonzales – noin 7 veljeksen poika. Vesa-Matti Loiri ei suunnitelmista huolimatta ollut kyennyt osallistumaan Speedy Gonzalesin kuvauksiin, joten asia paikattiin tekemällä toinen lännenparodia, jossa päärooliin lisäksi Loiri toimi myös toisena ohjaajana Spede Pasasen rinnalla.

Elokuvia yhdistää Speden esittämä Speedy Gonzales -hahmo. Muilta osin Hirttämättömät on oma itsenäinen elokuvansa, jossa Loirin ja Speden lisäksi kolmatta keskeistä roolia näytteli Simo Salminen. Muita näyttelijöitä elokuvassa on vain muutamissa kohtauksissa.

Elokuva kuvattiin käytännössä kokonaan Porvoon liepeillä sijaitsevassa hiekkakuopassa. Se oli ensi-iltavuotensa katsotuin kotimainen, mutta aikalaiskritiikeissä kolmikon hiekkakuoppakohelluksessa ei juuri järkeä nähty – eikä elokuvan juonessa juuri järkeä ollutkaan.

Loirin esittämä Lonely Rider ja Simo Salmisen esittämä intiaani Tonto kuskaavat etsintäkuulutettua Speedyä toiseen kaupunkiin palkkiorahojen toivossa. Speedyn etsintäkuulutus on hänen oma huijauksensa, sillä tosiasiassa Lonely Rider ja Tonto ovat etsintäkuulutettuja, joista Speedy aikoo saada rahat perille päästyään. Matkaan tulee mutkia, kun Lonely Riderilta ja Tontolta loppuu juomavesi.

Hirttämättömät petasi asetelmaa tulevalle Uuno Turhapuro -elokuvien sarjalle, sillä Turhapuroissa tutuksi tullut Loirin, Salmisen ja Pasasen muodostama kolmikko muovaantuu porvoolaisessa hiekkakuopassa. Turhapurojen tapaan Loiri on Hirttämättömissäkin suvereenin pitelemätön, Pasasella on kaikkitietävän rooli ja Salminen on kolmikon höntti. Salmisen rooli intiaani Tontona jättää absurdiudessaan varjoonsa jopa Charles Bronsonin intiaaniroolit.

Vuosien saatossa Hirttämättömät on saavuttanut camp-klassikon maineen, eikä syyttä. Jäykähköön Speedy Gonzalesiin verrattuna Hirttämättömät on hölmöydessään hulvaton elokuva. Huumori lepää pitkälti hahmojen ja itsetarkoituksellisten älyttömyyksien varassa. Repliikeistä löytyy muisteltavaa moniin illanistujaisiin, mistä hyvän esimerkin antaa Lonely Riderin raivostuminen Tontolle tämän sammutettua nuotion juomavedellä: ”Jaaha. Sinä poika roiskautit sitten juomavedet siihen niin. Eihän meillä ole matkaakaan enää jäljellä kuin 400 mailia. Saatanan intiaani! Nyt me kuollaan janoon matkalla! Mä tapan sut perillä! Perkele!”

JUHA ROSENQVIST

 

(De ohängda) 1971. Tuotanto: Filmituotanto Spede Pasanen Oy. Ohjaus: Spede Pasanen, Vesa-Matti Loiri. Käsikirjoitus: Spede Pasanen. Kuvaus: Kari Sohlberg. Äänitys: Paul Jyrälä. Äänittäjän assistentti: Pekka Lehto. Leikkaus: Irma Taina. Lavastus: Reijo Puttonen. Musiikki: Jaakko Salo. Näyttelijät: Vesa-Matti Loiri (Yksinäinen Ratsastaja), Simo Salminen (Tonto), Spede Pasanen (Speedy Gonzales), Pirjo Laitila (Margareta Smith), Evi Wager (intiaanityttö), Heli Lehtonen (intiaanityttö), Olavi Ahonen (baarimikko-sheriffi-kunnankirjuri-sutenööri-kirkkoherra-kätilö), Jaakko Talaskivi (mies vesikuopalla), Pentti Taivainen (mies vesikuopalla), Heikki Kuvaja (Njetponimajstadin asukas). Ensi-ilta: 27.8.1971 Helsinki (Axa, Boston, Tuulensuu), Turku (Kinola). Pituus/kesto: 2355 m / 85 min.