La 14.4. klo 18.00

Ihanat naiset rannalla (1998) on Claes Olssonin kolmas pitkä ohjaustyö. Tuottajana tunnettu Olsson oli lyönyt läpi ohjaajana viisi vuotta aiemmin ilmestyneellä Akvaariorakkaudella (1993). Akvaariorakkauden tavoin Ihanat naiset rannalla perustui tuoreeseen kirjaan. Tällä kertaa Olsson tarttui Monika Fagerholmin suosiota saaneeseen romaaniin Underbara kvinnor vid vatten (1994).

1960-luvun kesiin sijoittuvassa tarinassa keskiluokkaiset suomenruotsalaiset perheet nauttivat auringosta ja lämpimistä kesäilloista omassa kesäparatiisissaan, jossa inhimillisten tunteitten verkko puhkeaa kukkaan ja jonka rauhaa ulkomaailman tapahtumat eivät häiritse. Porvariston elämä on huoletonta ja amerikkalainen pintakulttuuri alkaa tehdä Suomeen lopullista maihinnousuaan.

Elokuvan keskushenkilöinä ovat Isabella (Monica Krook) ja Rosa (Åsa Karlin). Rosan Yhdysvalloissa asunut perhe muuttaa Isabellan naapuriin, ja elämäänsä muutosta kaipaavat naiset ystävystyvät. Naisten sydämelliset välit joutuvat kuitenkin koetukselle Isabellan ja Rosan miehen välille syntyvän suhteen myötä, mutta lopulta ystävyys voittaa. Kun perheonni ei tunnu kantavan kummankaan elämää, naiset lähtevät katkumatkalle Kööpenhaminaan.

Vapaudenkaipuuta puntaroiva tarina pureutuu myös vastuunkantoon. Irtautuminen puolisoitaan ymmärtämättömistä miehistä asettuu itsenäisen aseman hakemiseen, mutta lasten osalta tilanne on toinen. Vapaudenkaipuun ja vastuukannon raja on inhimillisessä mittakaavassa häilyvä, ja tähän tarina tarjoaa kummankin päähenkilönsä osalta omat ratkaisunsa.

Traagisiakin sävyjä sisältävästä tarinastaan huolimatta Ihanat naiset rannalla on valoisa ja väreissä kylpevä elokuva, joka pystyy säilyttämään peruspositiivisen luonteensa. Tässä suhteessa elokuva poikkesi monista aikalaisistaan, sillä suomalaista elokuvaa leimasi vielä 1990-luvun lopulla laman jälkimainingeissa tummat ja melankoliset sävyt. Niihin verrattuna värikkyyttä huokuva ajankuva optimismin ja viattomuuden vuosikymmenestä ja orastavan kulutusjuhlan ensimmäisistä askelista oli kuin raikas tuulahdus elokuvallisen eskapismin tarjoamaa nostalgiaa.

Olssonin tapa yhdistää kepeää viihdettä ajatuksia herättävään sisältöön on sittemmin saanut suomalaisessa elokuvassa vastakaikua monien 2000-luvun ihmissuhde-elokuvien myötä.

Juha Rosenqvist

 

1998. Tuotanto: Kinoproduction Oy. Ohjaus: Claes Olsson. Käsikirjoitus: Tove Idström. Kuvaus: Pertti Mutanen. Äänitys: Tero Malmberg. Leikkaus: Lena Paersch. Lavastus: Minna Santakari. Musiikki: Yari. Näyttelijät: Marika Krook (Isabella Engblom, ”Bella”), Åsa Karlin (Rosa Ängel), Nicke Lignell (Gabriel Ängel, ”Gabbe”), Onni Thulesius (Thomas Engblom 9-vuotiaana), Micke Rejström (Kajus Engblom), Outi Paasivirta (Renée Ängel 9-vuotiaana), Natasha Lommi (Nina Ängel 13-vuotiaana), Hellen Willberg (Maj Johansson), Johan Storgård (Pusu Johansson), Minna Kettunen (Maggi Johansson 13-vuotiaana), Edward Heerman (Erkki Johansson 9-vuotiaana), Christian Lindblad (Johan Wikblad), Silva Lillrank (Helena Wikblad), Harriet Abrahamsson (Tupsu Lindbergh), Marcus Groth (Robin Lindbergh), Janina Frostell (Viviann), Irina Björklund (Renée Ängel 17-vuotiaana), Leif Wikström (Håkan Johansson), Kåre Collin (Bjarne Johansson). Ensi-ilta: 16.1.1998 Helsinki (Illusion, Maxim 2, Nordia 1), Turku (Julia 5). Pituus/kesto: 2840 m / 103 min. Esitysformaatti: filmi 35 mm.